Elämäni ensimmäisellä pilatestunnilla + venyttelyhaaste!

Viime aikoina kehonhuolto on pyörinyt päässäni erityisen paljon. Jalat tuntuvat nykyisin tulevan herkästi kipeiksi ja palautuvan hitaasti. Juoksu tukkoisilla jaloilla on vaikeaa. Onhan se sanomattakin selvää, että kehonhuoltoon tulisi panostaa huomattavasti enemmän. Kehon parempi liikkuvuus ja laajat nivelten liikeradat tukevat osaltaan juoksemista vammoja ennaltaehkäisten. Kireät lihakset taas hidastavat vauhtia huomattavasti ja altistavat erilaisille juoksuvammoille.

Tiedostan kyllä kehonhuollon merkityksen, mutta silti laiminlyön sen kerta toisensa jälkeen. Voisi sanoa, että olen tehnyt niin koko elämäni ajan. Kiinnitin kehonhuoltoon kylliksi huomiota oikeastaan vain sen kuuden viikon ajan, kun kärsin juoksijan polvesta. Niin tyypillistä: kehonhuoltoon panostaa vasta siinä vaiheessa, kun sen laiminlyönti on jo saanut aikaan ikäviä seurauksia!

Juoksijan polvestakaan en vielä oppinut. Seuraavaan maratoniini treenatessani venyttelin kyllä muutaman kerran viikossa, mutta sekin jäi, kun huomasin juoksijan polven ja muidenkin vammojen pysyvän poissa. Jotenkin olen vaan niin laiska tekemään venytyksiä yksin. Ja ne tuntuvat kohdistuvan usein ihan vääriin paikkoihin eivätkä auttavan juuri yhtään. Rullailuakin harrastan vasta jalkojen ollessa siinä kunnossa, että vesi nousee silmiin.

Olen koko ikäni harrastanut urheilua, mutta futispiireissä venyttelyn tärkeyttä ei ihan hirveästi korostettu. Treeneissä ”venyttelytauot” olivat useimmiten tekosyy hengähtämiselle ja veden hörppäämiselle – tai sitten kaverin kanssa rupattelulle. Jalkapallosta mulle onkin ehkä syntynyt eräänlainen ”rautakanki-idenditeetti”. Omaksuin ajatuksen, että jalkapalloilijat ovat kankeita eivätkä satsaa venyttelyyn. Edesmennyt liikunnanopettajani (todellinen vitsiniekka :)) rupesi yläasteella vertaamaan leikillään venyvyyttäni rautakankeen ja sanoi, että pojatkin venyvät enemmän. Ei hän tietenkään ollut tosissaan tai tarkoittanut mitään pahaa, mutta kai sekin vaikutti käsitykseeni omasta liikkuvuudestani: ikuinen rautakanki.

Nämä käsitykset itsestäni ovat saaneet aikaan sen, että venyttelen mieluiten kotonani omassa rauhassani – muiden katseiden ulottumattomissa. Alitajuisesti pelkään, että salilla venytellessäni kaikki tuijottaisivat minua ja naureskelisivat huonoa liikkuvuuttani tai väärin tehtyjä venyttelyliikkeitä. Kehoa huoltava ryhmäliikunta on aina ollut pahin painajaiseni. En vain näe itseäni taipuneena omituisiin jooga-asentoihin – joogasali on paikka, jonne en tunne kuuluvani. Välillä mietin meneväni pilates- tai joogatunnille, mutta sitten luon päähäni kauhuskenaarion siitä, kuinka pilatesohjaaja tulee jatkuvasti luokseni yrittäen taivuttaa minua asentoihin, joihin en vain yksinkertaisesti taivu. Ja se joko huvittaa tai häiritsee muita tunnille osallistuneita. Joka tapauksessa heidän huomionsa kiinnittyy minuun – ajatus tästä saa minut lähestulkoon pakokauhun valtaan, enkä siksi ole joogassa tai pilateksessa pahemmin käynyt. Oikeastaan, koko elämäni aikana olen ollut joogatunnilla kaksi kertaa – molemmilla kerroilla uskaltauduin osallistumaan toisen ”kankean” kaverini tukemana.

Pilatestunnille!

Nyt päätin, että asenteeni saa luvan muuttua. Kehonhuoltoni on niin surkeaa, että tarvitsen siihen apua. Ryhmäliikunta – oli se sitten jooga, pilates tai ohjattu venyttelytunti – on pelastukseni. Uskaltauduin viimein ilmoittautumaan pilatestunnille – yksin! Kynnys oli korkea lähinnä itse itselleni asettamien paineiden ja oletusten takia. Päätin, että on aika päästä eroon peloistani, jotka rajoittavat kroppani hyvinvointia tällä tavoin.

Fiilis ennen täyteen bookattua pilatestuntia oli pelokas. Olin itse venyttänyt kynnystä niin korkealle, että tunti jännitti kovin. Nyt jälkeenpäin koko jännitys naurattaa. Heti tunnin alussa selvisi, että tunnilla oli n. 8 muutakin ensikertalaista, joten ohjaajan neuvot olivat selkeitä ja tarkkoja. Tunnin kulkua en ala sen enempää avaamaan, mutta muutaman käsityksen voisin kertoa. Ensinnäkin, liikkuvuus ei (ainakaan tällä) pilatestunnilla ollut se kaikista tärkein juttu. Joogassa siihen keskityttäneen enemmän. Huomaa, etten tosiaan ollut edes perillä siitä, millaiselle tunnille olin menossa 😀 Pilateksessahan tehtiin enemmän syviä vatsalihaksia vahvistavia liikkeitä hengityksen tahdissa – joogassa taas ainakin oman kokemukseni mukaan tehdään pikemminkin venyvyysliikkeitä samaan tapaan hengityksen mukaan. Pilateksessa huono liikkuvuuteni ei ollut esteenä liikkeen oikeaoppisessa suorituksessa – asennot olivat melko simppeleitä ja liikkeet perustuivat lähinnä niiden syvien lihasten hallintaan. Toiseksi, liikkeisiin piti todella keskittyä, jotta ne menivät oikein. Joskus salilla saattaa heitellä painoja miten sattuu, juostessa liikuttaa jalkoja ajatuksissani ihan väärin tai venytellessä tehdä kaikki liikkeet hätiköiden vähän ”sinne päin”. Mut pilates-liikkeistä ei olisi tullut mitään huitaisemalla. Keskityin koko tunnin jännittämään niitä syviä lihaksiani aina uloshengityksen aikana tismalleen ohjeiden mukaan. Tunnin loputtua olin ehkä juuri keskittymisen takia ihan loppu. Kai niiden lantionpohjalihastenkin jännittämiseen tottuu ja ajan myötä se sujuu vähemmälläkin keskittymisellä. Kolmanneksi, kukaan ei tosiaan nauranut tunnilla kenellekään – kaikki keskittyivät vain ja ainoastaan omaan tekemiseensä. Tuntuu, että se oli meikäläinen, joka vilkuili muiden suuntaan eniten yrittäen katsoa mallia vaikeisiin liikkeisiin. Ohjaaja käveli kyllä joukossamme korjaamassa asentoja ja antamassa vinkkejä, muttei pysähtynyt kohdalleni kertaakaan. Tästä päätellen tein liikkeet kai siis suurinpiirtein oikein.

Selvisin siis hengissä pilatestunnilta – ja menin sen jälkeen vielä ohjatulle foam roller -tunnille! Kunnon kehonhuoltoa siis tämä perjantai 🙂 Pilateksesta jäi tosi hyvä fiilis. Tunti itse asiassa tuntuu tällä hetkellä kevyesti keskivartalon syvissä lihaksissa. Myös selkänikamat naksahtelivat tunnin aikana yllättävän paljon ja nyt selkäkin tuntuu jotenkin paljon ryhdikkäämmältä. Tunnin jälkeen oli raukea, rentoutunut ja vetreä olo. Ihan mahtavaa, että pääsin yli omista turhista peloistani ja ne osoittautuivatkin täysin turhiksi rajoitteiksi. Seuraavana haasteena sitten se jooga 😉

Venyttelyhaaste!

Tavoitteenani olisi tehdä pilateksessa käymisestä tapa. Oppia nauttimaan tunneista ja saamaan niistä jatkuvasti enemmän irti. Olisi hienoa ottaa tavaksi pyhittää tällaiselle kehonhuoltotunnille yksi hetki viikossa. Mutta peruskehonhuolto ei kuitenkaan ole joogaa ja pilatesta, vaan sitä perinteistä venyttelyä, joka osaltaan tietysti myös helpottaa jooga- ja pilatestunteja. Kuten jo mainitsin, olen huono venyttelemään ja venytykseni tuntuvat aina väärässä kohdassa. En yksinkertaisesti tiedä, kuinka venytellä: millaisia liikkeitä, kuinka kauan, kuinka usein. Mutta kuinka sattuikaan: MyNextRun järjestää yhteistyössä TopSportin kanssa marraskuussa venyttelyhaasteen!!! Omalta kannaltani aivan täydellinen ajoitus 🙂

Homma toimii siis näin: vähän Tikis-haasteiden tapaan MyNextRun ja TopSport haastavat juoksijat venyttelemään marraskuussa. MyNextRun julkaisee Facebook- ja Instagram-sivuillaan päivittäin uuden venytysliikkeen koko marraskuun ajan. Voit joko vain toteuttaa venytykset ja napata ne omaan ”venytyspankkiisi” tai sitten osallistua haasteeseen myös sosiaalisen median kautta, jolloin saat mahdollisuuden voittaa palkintoja! Jaa venyttelykuvasi Instagramissa hashtagilla #topsportvenyy ja oot mukana treenikassin tai ilmaisen juoksutapahtuman arvonnassa! Jopa tämä rautakanki saattaa uskaltaa julkaista pari (ei varmasti kovin viehättävää) venytyskuvaansa, joten haastan sut tekemään saman 😉

Venyttelyhaaste on aivan täydellinen startti uudelle kehonhuoltokaudelleni! 30 venytysliikettä luvassa – enpä tiennyt että niitä edes on olemassa niin monta 😀 Itse ainakin otan talteen kaikki vinkit marraskuulta ja hyödynnän ne myös jatkossa. Lisää sekä itse venyttelyhaasteesta että venyttelyn tärkeydestä yleensäkin löydät MyNextRunin sivuilta, tämän linkin takaa! Haastekuvat julkaistaan MyNextRunin Facebook– ja Instagram-sivuilla. Haaste starttaa sunnuntaina, ole siis valmiina! 🙂

Mikä on sun suhteesi kehonhuoltoon? Miten huollat kehoasi? Millainen treeni kuuluu oman mukavuusalueesi ulkopuolelle?

Advertisements

7 kommenttia artikkeliin ”Elämäni ensimmäisellä pilatestunnilla + venyttelyhaaste!

  1. Ihana Katju 😀 hienoa, että uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita. Minä oon kans rautakanki-ihmisiä, eli juoksun huumassa unohdan säännöllisen kehonhuollon. Nyt tuosta astangajoogasta on tullut uusi lemppari, ja kun se on sinne kalenteriin laitettu, niin silloin sille varaa ajan. Se on myös samalla hetki aikaa rentoutumiselle ja kehon kuuntelulle. Vastapaino kiireelle 🙂 Ja vitsi toi on kyllä niin totta, että futis joukkuelajina voisi korostaa enemmän venyttelyä, se kuitenkin ehkäisee ksikenlaisia vammoja 🙂

    Oon pikkuhiljaa alkanut mennä mukavuusaluuen ulkopuolelle monissa lajeissa. Kiipeily ehkä on vielä siellä rajalla, ja sekin siksi, että olen vain huono pysymään seinässä kiinni 😀 onpa hyvä haaste! Mukana, ainakin osittain!

    Tykkää

    1. Hmmm pitääkin käydä siis testaamassa astangajoogaa jos toinen rautakanki suosittelee 😉 Jotenkin nuo kehonhuoltotunnit ovat just vastapainona hektiselle arjelle ja kiireelle. Pilateksessa ainakin aika tuntui vähän kuin pysähtyvän 🙂

      Omien rajojen ulkopuolella on kyllä kiva käydä välillä! Kiipeily kuulostaa huipulta mut mulle se taas ois korkeanpaikankammon takia aikamoinen haaste mut ehkä joku päivä 🙂

      Tykkää

  2. Hyvä Katju 🙂 Pilates ei oo yhtään mun juttu, liian hidasta ja pienipiirteistä mulle.. tekis kyllä varmaan hyvää 🙂 Jooga sen sijaan on selkeämpää ja siten myös mun mielelle parempaa ja hepommin lähestyttävää. Mä löysin satsilta Easy Yogan, jossa kävin ja siitä tuli mun suosikki 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Hanna 🙂 Aijaa, mä taas tykkäsin siitä enemmän kuin niistä joogatunneista joilla oon käynyt. Uskon, et molemmista oppisi kyllä nauttimaan kun vaan kävisi tunneilla muutaman kerran! Easy Yoga kuulostaa ainakin helpolta, meikäläiselle sopivalta 😉

      Tykkää

  3. Hyvä postaus! Mullakin ne pidemmät venytystuokiot tuppaa vähän jäämään, ja nyt tän revähdyksen takia palauttelin taas joogainnostuksen kehiin, siitä huomenna seuraava postauskin 🙂 kävin vielä ennen toista lasta usean kerran viikossa säännöllisesti, mutta sitten se jäi kun juoksu oli ainut mihin riitti aika. Nyt sitä osaa vähän priorisoida ja ajatella, että kaikkea aikaa ei tarvii käyttää juoksemiseen, vaan kehosta huolehtimalla juokseminenkin pysyy mielekkäänä ja mukavana!

    Tykkää

    1. Kiitos Salla 🙂 Tosi fiksusti ajateltu! Jos siihen ei kiinnitä tarpeeks huomiota niin saattaa pyssätä juoksut aika yllättäen. Ite ainakin toivon et tän avulla alkaisi juoksu taas kulkea!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s