Anemiaa.

Väsymys. Kipeät lihakset. Hidas palautuminen. Korkeat sykkeet. Heikentynyt peruskunto. Unettomuus. Ärtymys. Masentuneisuus. Huimaus.

Kevytkin treeni rasittaa. Syke nousee pilviin jo portaita noustessa. Pienikin treeni saa jalat jumiin moneksi päiväksi. Urheilu ei piristä vaan kuormittaa koko kroppaa.

Kaikki oireeni viittasivat niin selkeästi ylikuntoon, että suuntasin tänään lääkärille valmiin diagnoosin kanssa. Ylikuntoa tämä on. Sitähän kaikki ovat mulle toitottaneet. Ihmettelin vain sitä, kuinka treenimäärän reipas keventäminenkään ei ole vaikuttanut juoksun kulkuun. Juoksu on takkuillut oikeastaan entistä enemmän viime aikoina ja olo ollut muutenkin tosi väsynyt ja uupunut, vaikka olen lisännyt lepoani päivä päivältä.

Lääkärin pakeille menin lähinnä sillä asenteella, että jonkun terveysalan ammattilaisen on lyötävä mulle faktat pöytään, että uskoisin. Odotin lääkärin toteavan ylikunnon ja määräävän minut kunnon lepoon.

Toisin kävi.

17112 (600x800)

Ihan ekana lääkäri tivasi, miksen ollut varannut alkuvuodesta lääkäriaikaa, vaikka mua oli niin kehotettu verikokeiden jälkeen. Kävin siis verikokeissa alkuvuodesta ihan muista syistä, mutta niiden pohjilta lääkärini soitti minulle ja kehotti varaamaan uuden lääkäriajan ”melko matalan hemoglobiiniarvon” takia. Jostain syystä sivuutin koko asian. En pitänyt sitä tärkeänä. Ajattelin lisääväni rautaa ruokavaliooni ja kuittaavani koko asian sillä. Tosiasiassa kuitenkin unohdin koko asian enkä tehnyt sen eteen yhtään mitään.

Lääkäri kertoi, että hemoglobiiniarvoni oli tuolloin 90 g/l. Naisen normaaliksi laskettava arvo olisi 117-155 g/l. 90 on siis jo melkoisen matala arvo. Kärsin siis jo alkuvuodesta anemiasta, mutten tehnyt asialle mitään. Nyt lääkäri passitti minut suorinta tietä verikokeisiin. Yritin kysellä siitä ylikunnosta, mutta lääkärin mukaan oireeni ja taustani viittasivat ensisijaisesti anemiaan. Verikokeiden tulokset tulivatkin jo tunnin kuluttua. Sain lääkäriltä tiedon, että hemoglobiiniarvoni on hyvin matala, 80 g/l. Hän määräsi minut rautakuurille ja lepoon maanantaihin saakka, kunnes muut verikokeet valmistuvat (multa otettiin kuusi koeputkillista verta, sillä samalla tutkitaan mm. C-vitamiiniarvo sekä keliakia).

Vasta lääkärikäynnin jälkeen kävin selvittämässä, mitä veren matala hemoglobiinipitoisuus oikeastaan tarkoittaa. Yksinkertaisesti siis sitä, että veressä on liian vähän hemoglobiinia, joka vaikuttaa hapen kulkeutumiseen keuhkoista kudoksiin. Hemoglobiinin muodostumiseen taas tarvitaan rautaa, joten raudanpuute on yleisin syy anemian taustalla. Veren raudanpuutteen oireita ovat mm. epämääräinen väsymys ja heikotus (check), heikentynyt suorituskyky ja yleiskunto (check), päänsärky (check), keskittymiskyvyn puute (check), hengästyminen (check), kohonnut syke (check), huimaus (check). Näiden lisäksi voi esiintyä hiusten lähtöä, kalpeutta, kynsien lohkeilua jne. Tuijotin listaa epäuskoisena ja olin varma, että tämähän mulla mättää. Jopa huimausoireita on ollut, mutta olen aina tulkinnut ne alhaiseksi verensokeriksi. Kuinka väärässä olenkaan ollut.

Miten anemia ei ole käynytkään mielessäni, vaikka oireet ovat olleet selkeät? Olisi pitänytkin treenien sijaan osoittaa syyttävällä sormella ruokavaliotani. Olen kyllä kiinnittänyt runsaasti huomiota siihen, että saan tarpeeksi energiaa sekä sopivassa suhteessa hiilareita ja proteiinia, mutta hivenaineet ovat unohtuneet kokonaan. Oloni on mennyt aina vaan pahemmaksi – tämäkin selittyy varmaan sillä, että olen nyt parin viikon ajan ollut täysin ilman punaista lihaa, vaikken sitä ennenkään runsain mitoin nauttinut. Papu- ja palkokasvejakaan tai täysjyväviljaa en vatsakipujen tähden juuri syö, joten rautaa ei ole tullut juuri mistään. Tämä selittää kyllä niin paljon väsymystäni ja uupumustani – sekä niitä huonoja treenejä ja korkeita sykkeitä. Sydämenhän pitää tehdä paljon enemmän töitä pumpatakseen tarpeeksi happea lihaksiin. Miksen ole sitä aiemmin tajunnut?

Lääkäri ihmetteli, kuinka olen ylipäätään pystynyt juoksemaan maratonin. Rauta-arvot ovat toki henkilökohtaisia, mutta eräs ystäväni tuskin pysyi tolpillaan, kun tämän hemoglobiini aikoinaan putosi sataan. Voi olla, että mulla on luonnostaankin matalat rauta-arvot, mutta todennäköisesti tästä löytyy syypää juoksuongelmiini. Koko vuosi on ollut juoksun kannalta melko haastava. Olen yrittänyt treenata paljon, mutten ole kyennyt samaan kuin viime vuonna. Kehitystä ei ole tapahtunut koko vuotena, vaikka ongelmat vasta nyt toden teolla kärjistyivätkin. Ehkä hemoglobiiniarvot tosiaan ovat pysytelleet enemmän tai vähemmän matalina tammikuusta tähän päivään saakka ja se osaltaan on vaikuttanut myös treenaamiseeni. En osaa sanoa.

Lääkärikäynnin jälkeen olin erittäin hämmentynyt. Nyt kuitenkin päällimmäinen tunne on helpotus. Jos tässä tosiaan on syy juoksuvaikeuksiin, niin rautakuurilla ja oikeanlaisella ravinnolla se saadaan kuntoon. Nyt on siis aika kääntää katse omaan lautasmalliin ja miettiä sen jälkeen treenaamista. Kaverini kertoi tänään, kuinka häneltäkin mitattiin muutama kuukausi sitten samanlaiset rauta-arvot, ja kuinka rautakuurin avulla hänen olonsa on parantunut päivä päivältä. Sitä minäkin odotan. Ehkä jo ensi viikolla pääsen treenaamaan kevyesti?

Onneksi menin lääkäriin. Muuten olisin vaan jatkanut lepoa, mutten kiinnittänyt lainkaan huomiota ravintooni. Enkä olisi parantunut ikinä. Vaikkei ylikunnosta ollutkaan kyse, oli kuitenkin hyvä levätä. Tällainen pidempi lepojakso teki varmasti hyvää ja edesauttaa treenaamisen aloittamista. Nyt on levollinen olo. Täältä tullaan, hitaasti mutta varmasti! 🙂

Pitää vielä miettiä punaisen lihan hylkäämistä uudemman kerran. Mistä muusta saa rautaa??

Onko sulla kokemuksia anemiasta? Miten pidät huolen riittävästä hivenaineiden ja vitamiinien saannista?

Advertisements

26 kommenttia artikkeliin ”Anemiaa.

  1. Karu kokemus anemiasta löytyy. Aloittaessani kasvissyönnin neljä-viisi vuotta sitten söin ihan mitä sattuu (tai siis oikeastaan en syönyt miltei mitään, päivittäinen ruokamääräni (kaikki ateriat!) koostui lähinnä yhdestä vihersalaatista) ja 2011 joutuessani korkean kuumeen vuoksi sairaalaan huomattiin sivussa hieman matala hemoglobiini – arvo oli tuolloin 80-90. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, kunnes parin vuoden päästä lähdin läheisteni pakottaessa lääkäriin selvittelemään, missä mahtaa olla vikaa.

    Tuolloin jääkaapille käveleminen kävi urheilusuorituksesta, migreeni jatkui viikosta toiseen, kävellessä meinasi välillä lähteä taju ja oksentelin päivittäin. Puhumattakaan kaikesta väsymyksestä (oikeastaan valvoin vain hyvin vähän vuorokaudesta) ja heikotuksesta. Vaikka tuolloinkin liikuin kymmenestä viiteentoista kilometriä päivässä, ajattelin vain olevani rapakuntoinen. Lääkäri arvelikin ensimmäisenä minun olevan masentunut, mutta otti kuitenkin verikokeita. Tulosten tullessa sain välittömästi lääkäriltä soiton, johon en vastannut, koska olin silläkin hetkellä kuukahtanut sänkyyn nukkumaan. Vaikka 18-vuotiaan kohdalla ei enää saisi vanhemmille soittaa, tehtiin tässä tapauksessa se poikkeus ja käskettiin tilaamaan ambulanssi – minulle, joka olin vielä hetkeä aiemmin ollut omasta mielestäni ihan terve. Hemoglobiinini oli vain 40.

    Jouduin sairaalaan useammaksi päiväksi tiputukseen, jossa sain verta ja rautaa. Hengenlähtö ei kuulemma ollut kaukana ja ainoa syy, miksi olen tässä vielä, on se, ettei hemoglobiinin tipahtaminen tuolle tasolle tapahtunut yhdessä hujauksessa. Kehoni ehti paremmin sopeutua hapenpuutteeseen. Lopullinen diagnoosi kaikkien tutkimusten jälkeen oli vain ruokavalio ja runsaat kuukautiset – jotka nekin tosin normalisoituivat (jossain vaiheessa vuotoni ei loppunut enää ollenkaan, seurausta ilmeisesti anemiasta), kun hemoglobiini saatiin kuntoon. Puoli vuotta sairaalareissun jälkeen vielä meni syödessä 500mg vahvuista rautaa (reseptillä). Itkin ilosta, kun tajusin ensimmäisen kerran jaksavani ja pystyväni juoksemaan ilman, että joku hakkaa päässäni kirveellä! Sen tajuaminen, miltä normaali hengästyminen tuntuu, oli hienoa. Se ei todellakaan meinannut viedä tajua ja siitä huolimatta sai henkeä. Enkä minä todellakaan hengästynyt siitä, että raahauduin jääkaapille. Päänsäryt hävisivät kuin itsestään, ja nykyään harvakseltaan ilmeneviin tepsii särkylääke, toisin kuin tuolloin.

    Kasvisruokavaliosta en ole luopunut, enkä tule luopumaan, mutta olen opetellut syömään ja lisäksi syön koko ajan rautaa ennaltaehkäisevästi, koska kulutukseni on niin pieni, etten yksinkertaisesti voi saada ravinnosta riittävästi rautaa. Nykyään annostus on päivittäisen tarpeen luokkaa, ei sen suurempi. Kesällä viimeksi mittaututin hemoglobiinini ja se oli silloin 140 luokkaa – hieman eroa siihen neljäänkymmeneen ja kyllä sen huomaa olotilastakin.

    Mitä oikeastaan halusin sanoa epäselvällä viestilläni, oli se, että kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon.

    Tykkää

    1. Kiitos paljon kommentistasi! Arvostan todella kovasti, että jaoit noinkin rankan kokemuksesi. Toimii hyvänä varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka voi käydä, jos ei ota terveyteen liittyviä asioita tosissaan.

      Ihan kylmät väreet kulki kun luin kokemuksiasi. Onneksi läheisesi patistivat sinut lääkäriin ja selvisit hengissä! Niinkin pieneltä vaikuttava asia saattaa huomaamatta paisua valtavaksi, jos siihen ei hae apua.

      Hienoa kuulla, että olet saanut arvosi jo kuntoon. Voin vaan kuvitella miltä liikunta on tuntunut tuon kaiken jälkeen!! Oma tilanteeni on aika mitätön tuohon verrattuna, onneksi hakeuduin ajoissa lääkäriin. Urheilu tavallaan auttoi siinä 🙂 Omaa kroppaa pitää oppia kuuntelemaan!

      Kiva myös kuulla, että oot pystynyt nostamaan hemoglobiinin oikealle tasolle kasvisruualla. Pitääkin ottaa kunnolla selvää, mistä kaikesta sitä rautaa oikeastaan saa. Tarinasi pisti kyllä miettimään ja antaa voimia, kyllä tämä tästä. Kiitos vielä kovasti ja tsemppiä jatkoon! 🙂

      Tykkää

  2. Jihuu:)! hienoa, tuo on tosiaan mahtava juttu että nyt kun lepäät viel ja otat rautaa niin kohta saisit jo treenata, iloa ja mukavia alkavia treenejä sulle!:)

    Tykkää

  3. Hienoa, Katju, että syy selvisi. 🙂 Mutta hui, kuulostaa tosi alhaiselta sun hemoglobiini. Nyt vain maltilla eteenpäin.. saitko jotain ohjeita, miten tästä eteenpäin liikunnan kanssa ja seurataanko jatkossa tuota hemoglobiinin kehitystä?

    Tsemppiä ❤

    Tykkää

    1. Kiitos tsempeistä Hanna! ❤ On helpottavaa, että syy on nyt selvillä. Lääkäri soittaa mulle huomenna muista tuloksista ja sovitaan myös kontrollikäynnistä ja puhutaan vähän liikunnasta. Luultavasti pääsen aloittamaan juoksun tästä pikkuhiljaa kunhan olo kohenee 🙂

      Tykkää

  4. Hui! Onpa tosiaan alas päässyt hgb!! Ei ihme että olo on ollut kepuli mutta silti mäkin jaksan ihmetellä kuinka paljon siihen nähden olet kuitenkin jaksanut treenata ja juosta! Onneksi syy selvisi nyt ja saat tilanteen kääntymään. Voi vain kuvitella, kun olo alkaa normalisoitua ja voimat palautua, miten hienolta silloin tuntuukaan! Muistan kuinka itsellä joskus lukioaikoina hgb oli laskenut lähelle sataa ja silloin jo huolestuttiin, muistan myös olleeni koko ajan väsynyt.
    Tsemppiä toipumiseen!

    Tykkää

    1. Älä muuta sano! Veikkaan, että mun hemoglobiini on pudonnut muutaman vuoden aikana pikkuhiljaa tuonne 80 asti, siksi kroppa on tottunut matalaan hemoglobiinitasoon ja juoksu on ollut mahdollista. Sulla se on aikoinaan saattanut laskea paljon nopeampaa tahtia, jolloin oireet ovat varmasti pahempia!
      Kiitos kovasti tsempeistä! 🙂

      Tykkää

  5. Mulla itse kävi niin, että menin lääkäriin muiden asioiden takia ja passitettiin myös laajoihin verikokeisiin. Seuraavana päivänä tuli soitto, että hemoglobiini oli 81. Lopuista tuloksista jäätiin odottamaan mahdollista syytä anemiaan. Syyksi paljastui keliakia. Itse en tuolloin huomannut jaksamisessani mitään outoa, päin vastoin, koin jaksavani erinomaisesti! 😀
    Onko tarkoitus nyt selvittää, mistä sun anemia johtuu, vai onkohan se ”juoksijan vaiva”?
    Kerää voimia ja nauti lepäilystä! Toivottavasti pian jaksaa taas lenkille. 🙂

    Tykkää

    1. Aika hassua! Mut noissa tasoissa on varmasti yksilöllisiä eroja, ja sekin vaikuttaa, kuinka nopeasti arvot putoavat. Mullakin tutkitaan toi keliakia ja tulokset tulevat huomenna. Mut veikkaan (ja toivon) että ongelma on vaan ravinnossani verrattuna siihen, paljonko liikun. Ei siis tarpeeksi rautaa kulutukseen nähden. Huomenna selviää onneksi lisää. Kiitos kovasti, eiköhän tää tästä lähde kohentumaan! 🙂

      Tykkää

  6. No tämähän tosiaan selittää oireiluasi. Varmasti auttaa myös henkistä oloa, kun löytyikin joku syy näille oireiluillesi. Varmastikin olet jo pitkään kärsinyt tietämättäsi anemiasta, ja elimistö on tottunut alhaiseen hb-pitoisuuteen..kun kerta pystyit maratoninkin juoksemaan. 🙂

    Mutta hyvä, että pystyt nyt napsimaan rautaa ja hb-taso kohenee! Itsellänihän aikanaan yllätyslöydöksenä löytyi hb-pitoisuus 78, eikä minulla ollut lainkaan mitään oireilua..

    Tsemppiä ja hyvää viikonloppua:)

    Tykkää

    1. Helpottaahan se, kiva tietää et asia on niin helposti hoidettavissa 🙂 Ja varmaan aika hitaasti pudonnut tälle tasolle kun ei tosiaan niin valtavia oireita ole tässä ennen viime viikkoja esiintynyt. Aika ihme ettei sulla sit ollut mitään oireita! Ehkä siinäkin sit pudonnut arvot niin hitaasti alas et elimistö on ehtinyt jo tottumaan siihen matalaan. Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa sulle 🙂

      Tykkää

  7. Hyvä että selvisi! Nyt sitten obsidania ja rautapitoista ravintoa kupuun. Aloin muuten miettimään, että mulla on noita samoja oireita. Olenkin jo pitkän miettinyt pitäisikö hommata se nestemäinen Saluksen rautavalmsite, mutta enpä tietenkään ole muka ehtinyt. Taidan hakea sen huomenna kaupasta…

    Rentouttavaa ja rautaista viikonloppua Katju! 🙂

    Tykkää

    1. Kyllä vaan, niillä mennään! 🙂 En tiedä mut luulen että tää on aika yleinen syy tuollaisille oireille? Kyllä se varmaan kannattaa. Ei ne pitoisuudet yhdestä kuurista vielä liian korkeiksi nouse 😉

      Kiitos ja rautaista viikkoa myös sinne! 🙂

      Tykkää

  8. Hienoa, että syy selvisi! Ja senhän saa korjattua. Jotenkin tuntuu paljon kivemmalta, että syy ei ollutkaan ylirasitustila. Ei ehkä tarvitse niin paljon himmailla treenessä, kunhan rauta-arvot ovat kohdallaan.

    Tykkää

    1. Joo mulla on just toi fiilis! Tää diagnoosi oli oikeastaan helpotus. Pääsee takas treenaamaan viimeistään sit kun rauta-arvot nousee, ylikunto olis taas voinut kestää vaikka puol vuotta. Mieluummin otan tämän 🙂

      Tykkää

  9. Huh hyva etta selvisi sulla syy ja kuitenkin aika ajoissa. Mulla kavi jossain vaiheessa mielessa kysya sulta etta oisko raudanpuute mut ma jotenkin ymmarsin et sulla liitty vaikeudet ja vasymys vaan juoksuun eika muuten juoksun ulkopuolelle. Hyva etta nyt tiedat syyn, on varmasti helpotus. Mulla itella oli kans anemiaa tai sen tapasta (ei sita koskaan diagnosoitu) lukioaikana kun olin viettanyt vahan epaterveellisen ja riehakkaan kesan Espanjassa toissa ja syksylla yo-kirjotuksiin lukiessa nukuin 10 tuntia, sit oli koulua kaks tuntia mut silti nukuin jotain 5 tunnin paikkareita kun vasymys oli niin kauhee ja yleensa en tosiaan ikina nuku paikkareita. Koulussa kans en paassy portaita ilman paansarkya. Sillon aiti ja sisko aatteli et raudanpuute ja/tai vitamiinipuute, ja jollain nestemaisella rautakuurilla ja vitamiineilla mul oli jo viikossa huomattavasti normaalimpi olo. Toivottavasti sullaki helpottaa nopeesti ja saat rauta-arvot normaaliksi 🙂

    Tykkää

    1. Helposti sitä liitti kaiken siihen urheiluun ja juoksussa heikotus ja korkea syke tulivat aivan erityisesti esiin. Mutta outoa oli, että olo meni vaan pahemmaksi vaikka himmailin juoksua. En silti osannut tulkita muita elimistön viestejä vaikka näin jälkeenpäin ajatellen ne onkin ollut aika selkeitä, esim. se huimaus.

      Kiva kuulla, että sun olo helpottui jo viikossa! Toivotaan parasta. Ois kyllä mahtavaa päästä jo ens viikolla treenaamaan ees kevyesti 🙂

      Tykkää

  10. Vähän myöhässä luen tätä, mutta kommentoin kuitenkin. Itselläni oli myös keväällä hemoglobiini laskenut, ja kyllähän se alkoi tuntua. Vaikkakin jos hemoglobiini laskee vähitellen niukan raudansaannin takia, muutos olotilassa tapahtuu usein tosi huomaamatta (verrattuna esim. äkilliseen hemoglobiinin laskuun, eli esim. sellaiseen tilanteeseen, että menettäisi suuren määrän verta verenvuodon myötä).

    Olen kirjoitellut raudanpuutosanemiasta enemmänkin: http://lonkanveto.blogspot.fi/2015/10/aneemista-asiaa-raudanpuutosanemia.html

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi! Juurikin siitä tässä tapauksessa varmaan on kyse – arvot ovat siis laskeneet vähitellen ja siksi olen pystynyt esim. juoksemaan sen maratonin.

      Kiitokset kovasti tuosta linkistä! Olet kirjoitellut tosi kattavasti 🙂 Erityisesti noista ohjeista rautalisien ottoon on hyötyä. Olen tähän mennessä ottanut niitä vähän milloin sattuu, enkä tiennyt, että kalsiumin lisäksi pitäisi välttää esim. magnesiumin nauttimista samaan aikaan. Syön myös magnesiumia ja yleensä olen napannut sen samaan aikaan, pitääkin ottaa tää jatkossa huomioon, että rauta pääsee tosiaan imeytymään!

      Tykkää

  11. En ole ikinä kommentoinut kenekään blogia, mutta nyt piti tulla ihan kiittämään tästä blogipostauksesta – se nimittäin pelasti oman terveydentilani. Olin itse kärsinyt kaikenlaisista vaivoista jo keväästä lähtien, mutta laittanut ne väärän juoksutekniikan, stressin ym. piikkiin. Olen lukenut satunnaisesti blogiasi ja päädyin tähän postaukseen viime viikolla. Luin kuvauksesi anemian oireista pystyin aika lailla toteamaan ”check, check, check” niihin kaikkiin. Googlailin vielä lisää anemiasta ja lisää vastaavuuksia löytyi, joten päätin varata ajan lääkäriin.

    Työterveydessä hemoglobiinikseni mitattiin 67 ja sieltä minut lähetettiin eteenpäin päivystykseen ja lopulta osastolle. Parin punasolupussin ja rautainfuusion jälkeen olo on aivan toisenlainen kuin aiemmin. Kävin heti sairaalasta pääsyn jälkeisenä päivänä hieman hölkkäilemässä, ja pitkään vaivanneista pohjevaivoista ei ollut tietoakaan, henki kulki ja syke ei noussut taivaisiin. Mahtava fiilis!

    Isot kiitokset siis sinulle, että kirjoitit omista kokemuksistasi. Ilman tätä blogia en olisi tajunnut vieläkään hakeutua hoitoon, ja olo olisi vetämätön edelleen. Toivottavasti oma rautavajeesi korjautuu rautatableteilla ja pääset pian taas treenaamaan entiseen malliin!

    Tykkää

    1. Hei Sini! Todella mukavaa, että tulit kommentoimaan. Kommenttisi teki päiväni! Muiden auttaminen on bloggaamisen parasta antia. Kurja juttu, että arvosi ovat pudonneet noinkin matalalle, mutta hienoa, kun tunnistit oireesi ja hakeuduit hoitoon. Välillä on vaikeaa arvioida, mikä voisi olla epämääräisten väsymysoireiden jne taustalla. Tällä kertaa sinulla kävi näköjään tuuri, kun eksyit tähän postaukseen ja sait selvyyttä omiin oireisiisi.

      Kiitos vielä kommentistasi! Tällaisen palautteen jälkeen muistaa taas, miksi tätä blogia kirjoittaa. Itse tästä saa niin paljon irti, että toivoo tietysti myös lukijoiden kokevan samoin 🙂 Mahtavaa ja rautaista joulunodotusta sinulle!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s