Viikko 52: Jouluviikon treenejä

Vuoden paras aika, joulu, tuli ja meni aivan liian nopeasti. Jopa niin nopeasti, etten ehtinyt millään viimeistellä postaustani jouluviikon treeneistä ennen Lontooseen lähtöä. Otin tietoisesti etäisyyttä tietokoneesta joulunpyhiksi. Joulu on itselleni erittäin merkittävää aikaa, joten halusin pyhittää sen ja keskittyä kunnolla nauttimaan läheisteni ja sukulaisteni seurasta. Nyt on kuitenkin joulut ja vuodenvaihteet vietetty, joten aika kaivaa kone esiin ja kirjoitella vähän kuulumisia – jouluviikolta näin ensialkuun 🙂

Jouluviikolla päätin treenata hyvällä fiiliksellä ilman sen kummempia suunnitelmia. Itse ainakin herkuttelen jouluna sen verran paljon, että liikunta on mukavaa vastapainoa ja tekee vatsaan lisää tilaa kaikelle jouluruualle 😉 Paras keino jouluähkyn helpottamiseen on kevyt hölkkä tai reipas kävelylenkki. Maksimitehoilla en jouluna ikinä treenaa. Pyhitän sen mieluummin fiilistreenaamiselle: hölköttelen mielelläni ystävän kanssa tai lähden metsälenkille pohdiskelemaan syntyjä syviä. Tässä siis jouluviikkoni treenit:

Maanantai:
PK 90 min, 16,59 km, KS 154, MS 171, 5:25 min/km, 11,06 km/h

Tiistai:
Kävely 1 h
PK 45 min, 8,27 km, KS 154, MS 168, 5:26 min/km, 11,02 km/h
Kuntosali 45 min

Keskiviikko:
Metsäkävely 1 h 15 min

Torstai:
Lepo

Perjantai:
PK 8 km, 48 min, KS 155, 6:00 min/km 10 km/h
Metsäkävely 1 h

Lauantai:
Kevyt PK 50 min, 7,87 km, 6:21 min/km, 9,44 km/h

Sunnuntai:
Lepo

Maanantaina jaloissa riitti virtaa, joten juoksin töiden jälkeen keskipitkän, 90 minuutin lenkin. Juoksin lapsuudenmaisemissani ja käväisin koskella, jolle meillä oli tapana pyöräillä siskojeni kanssa ala-asteikäisinä. Kummallista, miten paljon juoksupaikalla on ainakin itselleni merkitystä. Ajatukset harhailivat lapsuuteen, hymy kohosi huulille ja jalka nousi kevyesti. Ihana lenkki yllättävän reipasta vauhtia.

Tiistaina kävin ensin kärrykävelyllä ystäväni Petran ja kummityttöni kanssa. Myöhemmin Matias saapui Saloon. Käytiin yhdessä 45 minuutin lenkillä ja vietettiin salilla vielä sama aika. Salilla keskityin lähinnä keski- ja ylävartaloon, sillä seuraavaksi päiväksi olimme suunnitelleet vielä mäkitreenin, joka ei sujuisi kipeillä jaloilla.

Keskiviikkona oloni oli kuitenkin sen verran tukkoinen, että jätin kovan treenin väliin. Flunssa iskee tietysti aina loman alettua. Ilma oli kuitenkin niin mahtava, että kävimme reilun tunnin metsäkävelyllä. Torstai eli jouluaatto meni perinteisesti lepäillessä, herkutellessa ja sukulaisten luona vieraillessa.

Minulla ja äidilläni on joulupäivän aamuna tapana suunnata joulukirkkoon – yleensä muut jäävät vielä nukkumaan. Tänne pieneen ”lähikirkkoomme” on matkaa n. 9 km, ja olen jo parina vuotena hölkkäillyt aamulla osan kirkkomatkasta. Tällä kertaa heräsin puoli kahdeksalta ja lähdin vähän ennen kahdeksaa matkaan. Jouluaamun sää oli aikamoisen hirveä. En kuitenkaan välittänyt vesisateesta ja vastatuulesta, vaan hölkkäilin rauhallisesti pilkkopimeiden peltojen poikki otsalampun loisteessa joululauluja kuunnellen. Tie oli suurimmaksi osaksi täysin autio: vasta puolimatkassa minua vastaan tuli ensimmäinen auto. Hyppäsin äitin autoon siinä 8 kilometrin kohdalla. Myöhemmin päivällä kiipesimme vielä porukalla Ilmusmäelle ihailemaan muinaishautoja, luolia ja pirunpeltoa.

Lauantaina kävin kevyellä lenkillä kaverini Jutan kanssa. Kovakuntoinen Jutta treenaa nyt ekaan maratoniinsa. Oli kiva käydä juoksemassa toisen juoksuintoilijan kanssa, vauhtikin oli juuri sopiva 🙂 Kaverin kanssa rupatellessa vauhti pysyy hyvin aisoissa ja sykkeet kohtuullisina, näitä lisää!

Sunnuntaina lähdinkin jo Helsinkiin, sillä maanantaina oli suuntana Lontoo. Ahdistavaa ajatella, että jouluun on taas lähes vuosi aikaa. Joulu merkitsee minulle tietynlaista hiljentymistä ja herkistymistä. Aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, lepäämistä ja nauttimista. Perinteitä, joista en helposti luovu. Paluu arkeen tulee olemaan taas raskasta. On haikeaa huomata, ettei radiossa soitetakaan enää joululauluja ja ihmiset vähitellen riisuvat kotinsa joulukoristeista. Täytyy olla positiivinen ja suunnata ajatukset tulevaan kesään. Ja alkaahan se joulun 2016 odotus jo vajaan 11 kuukauden päästä 😉

Toivottavasti teillä kaikilla oli lämmin ja ihana joulu 2015!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Viikko 52: Jouluviikon treenejä

  1. Olen aivan samanlainen jouluihminen kuin sinäkin, joulu on tosi tärkeä. Siihen kuuluu tuo kirkkohetkikin. Me tosin tapaamme käydä hautausmaan kappelissa hartaudessa. Itseasiassa tästä tuli mieleen, että haluaisin kirjoittaa omaan blogiini enemmänkin aiheeseen liittyen, siis hartauteen. Se on vaan asia, johon on jostain syystä (yleisistä asenteista) vaikea tarttua.

    Kyllä se joulu sieltä taas pian tulee, nyt on jo tammikuu! 😉

    Tykkää

    1. Jotenkin arvasin, että säkin olet jouluihminen 😉 Mun pitäisikin taas käydä sun blogissa, nyt on kiireiden takia jäänyt blogien lukeminen vähän vähemmälle. Mutta kirjoita hartaudesta! Minä ainakin tulen lukemaan 🙂 Hyvää joulunodotusta Anu 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s