Juoksuvuosi 2015

Vuosi 2015 on paketissa, aika tehdä siis ”pieni” vuosikatsaus.

Alkuvuodesta totuttelin taas juoksemiseen kevyen joulukuun jälkeen. Olin innostunut juoksusta, sillä en ollut puoleen vuoteen juossut Suomessa – pieni pakkanen ja lumiset tiet olivat kivaa vaihtelua kuumalle Australialle. Tammikuussa tuli juostua n. 255 kilometriä – keskimäärin siis jopa 64 km viikossa. Tammikuussa ilmoittauduin myös vuoden 2015 ensimmäisiin kisoihin: Barcelonan maratonille maaliskuussa. Aloitin maratoniin treenaamisen tammikuun puolessa välissä – kaksi kuukautta ennen tulevaa maratonia.

Helmikuussa sain treenaamiseeni kaipaamaani vaihtelua, kun Vauhtisammakon juoksukoulu pyörähti käyntiin. Sain ujutettua Vauhtisammakon kotitreenejä treeniohjelmaani ja yhteistreeneissä tuli treenattua sekä oikeanlaista juoksutekniikkaa että erilaisia VK- ja MK-harjoituksia läpi kevään. Jonkin verran jouduin toki maratonin lähestyessä soveltamaan juoksukoulun treenejä, mutta ne kaikki jäivät talteen ”treenipankkiin”. Helmikuussa kävin myös mielenkiintoisissa testeissä Pajulahdessa: kehonkoostumusmittauksen ja cooperin tuloksista voit lukea lisää vanhan blogini puolelta tämän linkin takaa. Helmikuun juoksumäärät itsessään olivat suunnilleen samanlaiset kuin tammikuun, keskimäärin n. 63 km viikossa. Juoksumatkat tosin pitenivät ja treeniviikkoihin kuului myös enemmän vetotreenejä.

Maaliskuussa koitti vuoden ensimmäinen kisa: Barcelonan maraton. Valmistautumiseni oli sujunut ihan hyvin, mutten kokenut olevani aivan yhtä terävässä kunnossa kuin syksyllä Melbournessa. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen 3:38:21 aikaani. Kattavan raportin Barcelonasta löydät täältä! Maratonin jälkeen treenasin pari viikkoa tosi kevyesti – sairastuin flunssaan ja testailin viikon paastoa, joten kovalle treenille ei ollut aikaa, voimia eikä energiaa. Maaliskuussa juostuja kilometrejä kertyi vajaat 200.

Huhtikuussa ilmoittauduin seuraaviin kisoihin, puolikkaalle Helsinki City Runiin toukokuuksi. Mitään varsinaista treeniohjelmaa en kuitenkaan noudattanut. Treenasin silti melko kurinalaisesti ja vedin vähintään kerran viikossa kovemman vetotreenin. Jossain vaiheessa muutto ja kandin viimeistely veivät paljon voimia ja juoksu jäi vähän sivuun. Huhtikuun lopussa Vauhtisammakon juoksukoulukin saatettiin päätökseen. Juoksin vikoissa treeneissä cooper-ennätykseni: 2870 m. Runsas VK-harjoittelu oli siis tuottanut tulosta. Huhtikuussa juoksin n. 255 km.

Toukokuussa koitti ensimmäinen puolimaratonini sitten vuoden 2013. Odotin reilua parannusta entiseen ennätykseeni (1:45:42) – olinhan vuonna 2013 vielä vasta juoksutaipaleeni alussa. Uusi ennätyshän sieltä sitten tulikin, mutta 1:43:57 tuntui olevan todellisen taistelun takana. Olin tyytyväinen ennätykseeni, mutta samalla jotain jäi hampaankoloon. HCR oli joka tapauksessa oikein kiva tapahtuma! Voit lukea lisää kisasta täältä. Toukokuussa juoksumatkaa kertyi reilut 200 km.

HCR jäi hieman harmittamaan, joten päätin osallistua puolikkaalle myös kesäkuussa. Juoksin Paavo Nurmessa vuoden toisen puolikkaani, kisaraportin voit lukea täältä. Ennätykseni parani jälleen, tällä kertaa 45 sekunnilla. Vielä jäi halu rikkoa 1:40 raja, mutta se oli kuitenkin vielä niin kaukana, että tajusin tarvitsevani paljon lisää treeniä. Kesällä treenasin vähän miten sattuu, vailla sen suurempaa päämäärää. Kesäkuussa tuli juostua yhteensä n. 220 km.

Heinä- ja elokuussa treenasin ilman minkäänlaista treeniohjelmaa. Juoksin kyllä melko paljon, mutta ilman sen kummempia suunnitelmia. Yritin nautiskella juoksemisesta ja löytää vähän kadoksissa ollutta motivaatiotani. Ja keksiä uusia tavoitteita, joihin tähdätä. Juoksu ei jotenkin tuntunut samalta kuin ennen. Kehnoja treenejä ja vaikeita treeniviikkoja tuli entistä useammin. Juoksu oli entistä useammin väkinäistä pakkopullaa. Ajattelin saavani kisojen avulla ryhtiä treenaamiseeni ja vauhtia jalkoihini, siispä ilmoittauduin vaikeuksista huolimatta Münchenin maratonille lokakuulle. Elokuun lopussa aloin treenata tulevaa maratonia silmällä pitäen ja toivoin, että entiset juoksumäärät ja vauhdit – juoksufiiliksestä puhumattakaan – löytyisi taas. Heinä-elokuussa juoksukilometrejä kertyi yhteensä n. 470 km.

Syyskuussa jatkoin treenaamista tulevaa maratonia varten. Juoksu ei vaan tuntunut paremmalta vaikka kuinka yritin treenata järkevästi ja levätä tarpeeksi. Päättelin kuntoni laskeneen rutkasti viime vuodesta. Päätin kuitenkin osallistua varttimaratonille Vuosaarijuoksuun testaamaan hieman reippaampaa vauhtia ja kisatunnelman vaikutusta juoksuuni. Kisa oli suuri pettymys: todella vaikea juoksu ja loppuaika 52:37 sai aikaan pienen paniikin tulevaa maratonia ajatellen – olinhan juossut kesän puolimaratonillakin varttimaratonin väliajan tätä kisaa paremmin. En oikein tiennyt, mistä kiikastaa. Ylikunnon suljin pois laskuista, sillä olin treenannut ”kovaa” vasta pari viikkoa. Heikenneestä juoksukunnostani masentuneena yritin laskea maratontavoitteitani ja tolkuttaa itselleni, että tällä kunnolla jo maaliin pääseminen olisi hyvä juttu. En vain siltikään ymmärtänyt, miksi kuntoni oli laskenut niin merkittävästi. Syyskuussa treenasin sinänsä paljon ja kovaakin, mutta juoksu oli vaikeaa, sykkeet korkealla ja palautuminen hidasta. Juoksin n. 65 kilometriä viikossa.

Lokakuussa olikin sitten aika vuoden toiselle maratonille. Rehellisesti sanottuna tuleva maraton suorastaan pelotti. Jalat olivat tuntuneet niin raskailta jo monta viikkoa, että pelkäsin 42 kilometrin matkan olevan tuskien taival. Muistan, kuinka kisaa edeltävänä päivänä kapusin kisaexpossa rappusia ylös expohallin stadionilta ylös katsomoon ja hengästyin jo siinä. Jalkani olivat vetelät, päässä huippasi ja syke nousi jo rappusissa, vaikka takana oli kevyt treeniviikko ja runsas hiilaritankkaus. Ajattelin kaiken johtuvan jännityksestä. En tuntenut itseäni millään tavalla vahvaksi. Yleensä kisapäivää edeltävät turistikävelyt eivät ole millään lailla tuntuneet jaloissani, mutta maratonia edeltävänä iltana rojahdin sänkyyn uupuneilla jaloilla. Ei tuntunut samalta kuin ennen. Maraton meni lopulta yllättävän hyvin, kaikista vaikeuksista huolimatta – kisaraportin voit lukea täältä. Loppuaika 3:50:19 jäi runsaasti vuodentakaisesta ennätyksestäni, mutta niin tuskaisen kisan jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen päästyäni maaliin. Ilon kyyneleet siinä tulivat, kun viimeisten kilometrien kävelyosuuksien ja jalkakramppienkin jälkeen sain ylitettyä maaliviivan. En osannut olla pettynyt, sillä taistelin tieni maaliin. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, miksi kisa oli niin vaikea. Ajattelin vain peruskuntoni laskeneen. Kisan jälkeen tulin jälleen kipeäksi ja juoksutuntuman löytäminen uudestaan tuntui ylivoimaiselta. Ajattelin olevani vielä toipumis- ja palautumisvaiheessa maratonin jäljiltä, joten keskityin kevyeen oheistreeniin ja lihashuoltoon. Kilometrejä lokakuussa kertyi n. 200. Ainiin, lokakuussa siirryin myös bloggaamaan tänne MyNextRunille, yksi juoksuvuoteni kohokohdista sekin 🙂

Marraskuussa aloin jo hermostua, kun juoksu ei vaan tuntunut paremmalta – ei sitten millään. Kevytkin vauhti oli raskasta, mutta juoksin lenkkejä silti hammasta purren. Ajattelin olevani huonossa kunnossa ja kehittyväni vain treenaamalla ja totuttautumalla juoksuun. Enhän voinut olla rapakunnossa, näin jälkiviisaasti ajatellen: olinhan juuri juossut maratonin alle neljään tuntiin. Joskus sitä on vain sokea omille oireilleen. Muutamien ystävien kanssa juteltuani ja blogikommentteja pohdiskeltuani diagnosoin itselleni ylikunnon. Ylikunto tosin tuntui käsittämättömältä, sillä olin treenannut kevyemmin ja pitänyt taukoa jo pidemmän aikaa. Onneksi suuntasin lääkärille, sillä ilman anemiadiagnoosia kamppailisin yhä edelleen samojen vaikeuksien kanssa. Aloitin rautakuurin marraskuun lopulla ja vihdoin maltoin pitää myös täyttä lepoa, sillä uskoin sen edistävän palautumistani. Kilometrisaldo marraskuulta jäi noin yhdeksäänkymmeneen.

23127 (800x800)

Joulukuussa rauta alkoi jo purra. Löysin vihdoinkin sen juoksemisen ilon, jonka olin vaikean juoksusyksyn aikana kadottanut. Nautin juoksemisesta suunnattomasti ja se tuntui päivä päivältä helpommalta. Joulun tienoilla se tuntui jo mukavammalta kuin koko vuoteen. Vanhoihin vauhteihin en vielä päässyt eivätkä hemoglobiiniarvonikaan olleet nousseet normaalille tasolle, vaikka nousua olikin tapahtunut muutaman viikon aikana jopa kaksitoista pykälää. Lääkäri painotti, että olen yhä toipilas ja rautakuuria tulee jatkaa vielä pitkään. Uskalsin silti varovasti kokeilla jo hieman kovempia treenejä – hyvältä tuntui. Joulukuussa juoksin nautiskellen ihanat 225 km.

Kaiken kaikkiaan tämäkään juoksuvuosi ei sujunut ilman vastoinkäymisiä. Vuonna 2014 sain riesakseni juoksijan polven, vuonna 2015 taas juoksuvaikeudet, joiden syyksi paljastui jo pitkään jatkunut anemia. Loppuvuodesta ajattelin, että olipa raskas vuosi. Päälimmäisenä mielessä oli vain ne vaikeudet, jotka korostuivat syksyllä. Totuus kuitenkin on, että alkuvuosi meni ihan kivasti – joskin juoksu alkoi takkuilla jo kesällä. Sanotaan, että vastoinkäymiset opettavat. Se ei tosiaan ole mikään tuulesta temmattu ajatus vaan pitää täydellisesti paikkansa. Minulle ne opettivat vuonna 2015 paljon – muutakin kuin sen, että rautaa pitää muistaa syödä. Tajusin taas, kuinka paljon rakastan juoksemista, ja kuinka ikävältä tuntuu, kun se ei kulje. Ja miltä toisaalta tuntuu, kun se kulkee. Tajusin, kuinka omasta kropasta on pidettävä huolta ja sitä on kuunneltava. Tajusin, että lepo ei tosiaankaan laske juoksukuntoa vaan pikemminkin nostaa sitä. Opin arvioimaan omaa suoriutumistani pelkkien numeroiden sijaan myös muiden kriteerien avulla. Ja ennen kaikkea opin olemaan taas himpun verran armollisempi itselleni: aina ei voi yltää parhaaseensa, mutta aina voi yrittää parhaansa.

Vastoinkäymisistä huolimatta juoksuvuoteni piti sisällään myös monia hienoja hetkiä. Rikoin puolikkaan ennätykseni kahdesti, sain paljon uusia juoksututtavuuksia ja siirryin bloggaamaan MyNextRunille. Kaksi maratonia, kaksi puolikasta ja yksi varttimaraton. 2670 kilometriä juoksua. Ja yhä jaksan rakastaa tätä lajia.

Jään vielä pohtimaan viime vuonna asettamiani vuoden 2015 tavoitteita ja sitä, kuinka ne saavutin. Samalla mietin tavoitteita vuodelle 2016. Se on ainakin selvää, että asenteeni juoksua kohtaan on muuttunut taas hieman nöyremmäksi ja väitän olevani taas hieman viisaampi harrastukseni suhteen ja tietoisempi omasta itsestäni. Kiitos vaikea mutta samalla mahtava 2015 ja tervetuloa uusi ja uljas 2016 uusine mahdollisuuksineen!

3113 (800x555)

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Juoksuvuosi 2015

  1. Sinulla on vaihteleva, mutta antoisa juoksuvuosi takanasi. Ihailen noita kilometrimääriä sekä positiivista asennettasi vastoinkäymisiin. Olen lueskellut blogiasi jo sen entisessä osoitteessa. Kiitos, että jaat juoksuelämääsi meille muillekin. Erityisen mielenkiintoista on lukea juttuja ja raporttejasi ulkomaisista kilpailuista. =) Erittäin hyvää juoksuvuotta 2016 sinulle! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi 🙂 Tosi mukavaa, että pidät blogistani! Kiva jos jutuistani on jotain iloa. Vaikeita hetkiä on koettu, mutta asenteella niistä tosiaan selviää. Mahtavaa vuotta 2016 myös sinulle! 🙂

      Tykkää

  2. Olipa kiva et loysin tana vuonna sun instagramin ja sita kautta blogin luettavaks 🙂 Mielenkiintosta lukea vuosikatsausta kun ite aloin sua vasta kesalla seuraamaan. Vaikka syksy oli vaikee niin kevat oli sulla kuitenkin taynna huikeita saavutuksia! 🙂 Nyt vaan uuteen vuoteen terveena ja viisaampana niin eikohan se juoksu taas suju 🙂

    Tykkää

    1. Oli kyllä mahtavaa, että löydettiin toisemme instagramissa! Sullakin on kiva blogi ja instagram, niistä saa motivaatiota kummasti 🙂 Ehkä jonain päivänä vielä tavataankin jossain päin maailmaa juoksun merkeissä, who knows! Kiitos Pille, ja hyvää juoksuvuotta ja tsemppiä myös sulle! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s