Kehitystä vauhtikestävyydessä!

Teen usein samanlaisia vetotreenejä – eli juoksen siis tismalleen saman kaavan mukaan tietyn treenin (samat matkat, samat palautukset jne). Jos en juokse radalla, niin pyrin vetämään treenin mahdollisimman tasaista reittiä, jotta treenit olisivat keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia. Viime vuonna vedin muutaman kerran seuraavan vauhtikestävyystreenin:
1 km alkulämpö + 4 km vk-osuus + 500 m kävelypal. + 3 km vk-osuus + 500 m kävelypal. + 2 km vk-osuus + 500 m kävelypal. + 1 km vk-osuus + 500 m kävelypal. + 1 km loppulämpö.
Olen juossut treenin aina suunnilleen samaa reittiä ja aina samalla tavalla, sillä olen halunnut tarkkailla mahdollista kehitystäni.

Nyt juoksin tuon samaisen treenin taas ekaa kertaa sitten heinäkuun. En suoraan sanottuna uskaltanut juosta näitä samoja vetotreenejä syksyllä lainkaan, sillä pelkäsin todellisuuden iskeytyvän julmasti tajuntaani – tiesin olleeni siinä kunnossa, että vauhtilukemat olisivat ottaneet reilusti takapakkia. Se taas olisi vaan masentanut: luulinhan kuntoni laskeneen, vaikka todellisuudessa kyse oli anemiasta. Viime aikoina vauhtikestävyys on kuitenkin tuntunut juoksumatolla niin paljon helpommalta kuin ennen, että päätin käydä testaamassa vauhtikestävyyttä myös lenkillä.

Perjantaina oloni oli itse asiassa lenkille lähtiessäni vähän heikko ja vatsani tuntui taas jälleen kerran melko kipeältä. Ajattelin lenkin piristävän, mutta näin jälkeenpäin ajatellen oli ehkä hieman tyhmää tehdä kova treeni vähän puolikuntoisena (itse asiassa vatsani vain kipeytyi lenkin jäljiltä entisestään ja vietinkin seuraavan yön ja päivän jonkin sortin vatsataudissa). Olooni nähden treeni meni kuitenkin ihan yli odotusten. Kaikki vedot tuntuivat hyviltä ja sykkeetkin olivat korkeimmillaan vain 172. Keskisykekin jäi 147:ään. 500 metrin kävelypalautukset tuntuivat jopa liian pitkiltä, sillä sykkeet laskivat vedon jälkeen nopeasti. Halusin kuitenkin toistaa treenin täysin samanlaisena kuin edellisillä kerroilla – ensi kerralla saatan kuitenkin pitää kävelypalautuksen sijaan esim. kolmen minuutin tauon vetojen välillä.

Kaivoin arkistoistani pari aikaisempaa treeniä, ensimmäinen viime vuoden toukokuulta ja toinen heinäkuulta, ja vertailin vetojeni keskivauhtejani ja sykkeitäni noihin treeneihin. Vaikka juoksu tuntui nyt paljon helpommalta, vauhdissani on tapahtunut melkoinen muutos:

4 km: Touko: 4:52 min/km -> Heinä: 4:52 min/km -> Tammi: 4:33 min/km

3 km: Touko: 4:57 min/km -> Heinä: 4:52 min/km -> Tammi: 4:33 min/km

2 km: Touko: 4:50 min/km -> Heinä: 4:52 min/km -> Tammi: 4:42 min/km

1 km: Touko: 4:40 min/km -> Heinä: 4:41 min/km -> Tammi: 4:24 min/km

Koko treeni: Touko: 4:52 min/km, KS 155, MS 177 -> Heinä: 4:51 min/km, KS 161, MS 180 -> Tammi: 4:34 min/km, KS 147, MS 172

Koko treenin (kävelypalautuksineen 14 km) kesto oli viime vuoden treeneissä hieman yli 79 minuuttia, nyt reilut 76. Eron näkee ja tuntee! Anemia on selvästi vaikuttanut kesällä treeniin: treenasin kesällä aika paljon vauhtikestävyyttä, mutta kehitystä ei tilastojen perusteella tullut lainkaan. Päinvastoin: sykkeet sen kun nousivat ja juoksu tuntui tuolloin todella vaikealta. Viime kesänä suorastaan vihasin vauhtikestävyystreenejä, sillä ne tuntuivat niin raskailta. Nyt oli ihan eri fiilis, vaikka olo olikin väsynyt ja maha kipeä. Tällä kertaa treeni tuntui enemmän vauhtikestävyydeltä – ennen tuntemus ja sykkeet nousivat enemmänkin maksimikestävyyden puolelle. Juuri tämän takia pidän kirjaa treeneistäni. Mikään ei motivoi niin paljon kuin kehityksen huomaaminen. Tästä on hyvä jatkaa! 🙂