Tänään olen rautaa

Todella kiireiset opiskeluviikot ennen yliopiston väliviikkoa käynnissä, tulin kuitenkin kertomaan pikakuulumisia hemoglobiiniarvoihin liittyen. Kävin viime viikolla verikokeissa mittaamassa hb-arvoni, jotka olivat tosiaan marraskuussa 80 ja joulukuussa 92. Olo on voimistunut päivä päivältä, joten olin melko luottavainen uusien tulosten suhteen. Rautalisällä ja muilla konsteilla olen saanut hemoglobiiniarvoni nostettua jo 134:än! Lääkäri sanoi, että myös punasolujen koko on jo normaali. Rautaa pitää popsia enää kuukausi, sillä arvot ovat jo jotakuinkin normaalit.

Fiilikseni ovat tällä hetkellä huikeat. Arvojen nousu on vaikuttanut koko elämääni – jaksamiseen myös arjessa. Vatsanikin voi tällä hetkellä paremmin kuin aikoihin. Olen paremmalla tuulella ja energisempi kuin syksyllä. Ja juoksu, sehän kulkee! Kevyellä lenkillä (n. 10,5 km/h) keskisykkeeni pysyttelee lähellä 130:ä. Juoksu tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Ihan herkistyy, kun miettii syksyn vaikeuksia. Sitä, miten juoksu tuntui aina vaan vaikealta ja ikävältä, ja kuinka etsin syitä huonoon treeniin itsestäni. Luulin, etten treenannut tarpeeksi tai että herkuttelin liikaa. Yritin kääntää huonotkin lenkit päässäni hyviksi ja kehittäviksi, muttei se ollut aina helppoa. Nyt olo on täysin erilainen. En muuta haluaisikaan kuin vaan juosta. Elän eräänlaisessa juoksukuplassa, jatkuvassa juoksuflowssa.

2421 (600x800)

Yhden olennaisen asian olen myös näiden kuukausien aikana saanut taottua kallooni: mitä enemmän juoksee, sitä enemmän pitää oikeasti syödä!!! Huomaan eron jo päivässä. Jos olen syönyt liian kevyesti, ei tule kovasta treenistä seuraavana päivänä mitään. En tajua, miten olen joskus voinut juosta lähes 90 kilometriä viikossa pelkkien salaattien, pussikeittojen ja irtokarkkien avulla! Nyt on tullut kiloja lisää ja rasvaprosenttikin noussut normaaliksi (vuosi sittenhän se oli vaivaiset 11%, nyt n. 20%), mutta juoksu kulkee paremmin kuin ikinä.

Eräs tuttavani asetti minulle pari vuotta sitten haasteen käydä Hesessä aina silloin tällöin. Hän oli varma, että juoksuni alkaisi kulkea. Pelkkä hampurilaisen ajatteleminenkin oksetti tuolloin. En edelleenkään syö roskaruokaa juuri lainkaan, mutta ymmärrän tuttavani pointin. Olisinpa tajunnut asian aikaisemmin. Vasta anemiadiagnoosin myötä olen sisäistänyt asian. Muutama lisäkilo, kunnon ruoka ja herkuttelu silloin tällöin eivät todellakaan kaada juoksukuntoani – päinvastoin!! Jo monta vuotta kehoni on kärsinyt huonojen ruokatottumuksieni, sokerinhimoni ja rasvakammoni takia. Se on varmaan osaltaan vain hidastanut kehitystäni juoksun saralla. Kroppani on käynyt säästöliekillä.

2422 (480x640)

Aikoinaan saatoin ahmia vaikka 1500 kaloria päivässä pelkän karkin muodossa. Kunnon lämmin ruoka ei maistunut. Rasvan kiersin kaukaa. Rautaa en saanut mistään. Söin usein lähestulkoon pelkkää hiilaria, josta suurin osa sokeria. Ja vointi oli sen mukainen! Sillä todellakin on väliä, mistä päivän energiansaanti koostuu. Sanotaan, että ihminen on sitä, mitä syö. Itse tunnen vihdoin olevani rautaa 🙂

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Tänään olen rautaa

  1. Vau Katju 🙂 Todella voimaannuttava tämä sun tarinasi! Mahtavaa kun olet parantunut noin hyvin ja rauta-arvot alkaa olla kohdillaan! Hyviä oivalluksia myös ravinnon tärkeydestä kuntoilijan näkökulmasta. Keveitä askeleita jatkossakin!

    Tykkää

    1. Kiitos Hanna 🙂 On tässä kyllä tullut opittua taas niin monta asiaa. Ei ne aina oo niin yksinkertaisia mitä luulis! Keveitä askelia ja mukavaa kevään jatkoa myös sulle! 🙂

      Tykkää

    1. Kiitos! 🙂 Sepä tästä fiiliksestä tekeekin mahtavan, kun pystyy vertaamaan viime syksyyn. Oppii arvostamaankin terveyttä ja hyvää oloa ihan eri tavalla!

      Tykkää

  2. Huippu juttu, että olo on noin paljon parantunut! Ja vaikutat olevan muutenkin hyvässä kunnossa, kun tuolla vauhdilla sykkeetkin on noin alhaiset. Jatka samaan malliin!

    Tykkää

    1. Kiitos Sara 🙂 Itsekin olen yllättynyt näistä sykkeistä, enpä muista, milloin olisivat viimeksi olleet noin matalat! Hyvä merkki kevään ja kesän kisoja ajatellen.

      Tykkää

  3. Kommentoinkin jo tuohon uudempaan postaukseen, kun ihailin noita matalia sykkeitäsi ja hyvää vauhtia, kehitystäsi yleensä. Tosi hienoa, että olet saanut terveytesi kuntoon ja se näkyy ja tuntuu myös voimaantumisena harjoituksissa. Toisaalta ihannoin ihastelen teitä juoksijoita, jotka olette noin solakoita. Itselläni on melkein päinvastainen ongelma – pitäisi tiputtaa ainakin 10kg painosta pois ja se näkyisi heti tuloksissa. Vähän kuin joku kevyempi treenaisi jatkuvasti raahaten 10kg levyä perässään.. =) Rasitusvammoja tulee helpommin kun painoa on liikaa. Sinun tuloksesi motivoivat kyllä tarkastamaan lautasen sisällön ja syömään entistä kevyemmin. =)

    Tykkää

    1. Tiedän, mistä puhut! Mullakin oli aluksi ylimääräistä painoa, mutta juoksun ja sen (liian!) niukan ruokavalion avulla paino putosi vajaassa vuodessa jopa 18 kiloa. Mutta eron kyllä huomasi, juoksu sujuu toki kevyemmin, kun ei ole ylimääräistä massaa. Tosin tällä hetkellä juoksu kulkee paremmin kuin ikinä, vaikka rasvaprosentti on noussut ja painoa tullut lisää 😉 Kaikki on kiinni tasapainosta. Terveellisellä ruualla, liikunnalla ja satunnaisilla herkkuhetkillä pääsee pitkälle – ja tulokset näkyvät varmasti myös juoksussa! Tsemppiä sulle, kiva olla avuksi! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s