Blogini täytti pari viikkoa sitten kaksi vuotta. Parin vuoden ajan on siis jo kirjoiteltu juoksemisen iloista ja suruista. Ensimmäisessä blogitekstissäni kerroin aloittavani bloggaamisen lisämotivaation toivossa. Tavoitteekseni mainitsin myös sopivan ruokavalion löytämisen – samalla tiellä ollaan yhä edelleen 😀 Sanoin myös, etten ole löytänyt itseäni motivoivia ja kiinnostavia juoksublogeja. Tämä on ainakin parin vuoden aikana muuttunut, mutta mitä muuta blogimaailma on tarjonnut? Ja miksi jaksan yhä kirjoitella blogia?
Rakkaus kirjoittamista kohtaan
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta – halusinkin yläasteelta lähtien äidinkielenopettajaksi 😉 Kirjoittaminen on aina ollut just mulle se helpoin tapa ilmaista itseäni. Koen saavani viestini selkeimmin perille juuri kirjoitetussa muodossa. Kirjoittamalla saan myös jäsenneltyä parhaiten ajatuksiani. Blogin kirjoittaminen tuntui melko luonnolliselta tavalta käsitellä omaa juoksuharrastusta.
Oman edistymisen seuraaminen
Jo ensimmäisessä blogitekstissäni toivoin pystyväni blogin avulla seuraamaan omaa edistymistäni. Tämän takia kirjoitankin joka viikko eräänlaisen viikkokatsauksen, jossa käyn läpi kulunutta treeniviikkoa. Tällainen päiväkirjamainen kirjoittaminen on itselleni todella tehokas keino seurata omaa treenaamista, ja treenien jakaminen lukijoiden kanssa tuo hommaan vielä sosiaalisen aspektin. Treeniviikon auki kirjoittamisesta saan enemmän irti kuin pelkistä heiaheia-statistiikoista.
Motivaationlähteitä
Blogimaailmasta on helppo ammentaa treenimotivaatiota – joko muita blogeja lukemalla tai itse kirjoittamalla! Juoksusta kirjoittaminen ja lukeminen siirtää mielen automaattisesti lenkkipoluille. Blogeista saa paljon inspiraatiota ja innostusta – toivon myös oman blogini toimivan motivaationlähteenä lukijoilleni 🙂
Vinkkejä suuntaan jos toiseen
Blogini kautta olen saanut ihan mielettömän määrän tietoa ja vinkkejä juoksuun liittyvistä asioista sekä apua tilanteeseen kuin tilanteeseen! Oli hakusessa sitten apu kipeään jalkaan, vinkkejä uusien kenkien ostoon tai tietoa juoksutapahtumasta, näytön toiselta puolelta löytyy aina joku, joka osaa auttaa. Hyvä esimerkki löytyy viime viikolta, kun satutin jalkateräni ulkosyrjän: instagram-kuvaani tuli useita kommentteja kohtalotovereilta, jotka jakoivat omat vinkkinsä vamman parantamiseen. Myös muita blogeja lukemalla löydän usein erilaisia juoksuun liittyviä vinkkejä. Siksi kirjoitan itsekin aina tarkkaan kisoista, uusista välineistäni ja vaivoistani – haluan olla avuksi niille, jotka ovat samojen kysymysten äärellä.
Vuorovaikutusta ja vertaistukea
Tämä liittyykin jo edellisiin kohtiin. Eihän bloggaaminen olisi mitään ilman lukijoita!! Jos en pääsisi purkamaan juoksujuttujani blogissa, juoksusta ei-niin-kiinnostunut lähipiirini menettäisi todella hermonsa kanssani. Olen todella otettu siitä, että joku jaksaa juoksuhöpinöitäni lukea ja todella kiitollinen jokaisesta kommentista. Samalla harmittaa, etten ole taas pitkään aikaan ehtinyt lukemaan muita blogeja taas pariin viikkoon kunnolla syventyen. Niistähän minäkin ammennan loppupeleissä inspiraatiota tähän omaan tekemiseen! Bloggaaminenhan on nimenomaan vuorovaikutusta: en kirjoita pelkästään itseäni vaan myös lukijoitani varten. Olen päässyt myös tapaamaan muita juoksun ystäviä nimenomaan blogini kautta ja saanut uusia ystäviä. Blogihistoriani huippuhetkiä lienevät yhteistyö MyNextRunin ja HCR:n kanssa 🙂
Ensimmäisessä blogikirjoituksessani lainasin englanninkielistä lausahdusta: ”Just run. Pain is nothing compared to what it feels like to quit.” Koin lainauksen motivoivana ja koko juoksukäsitykseni tiivistävänä. Samaa mieltä olen yhä edelleen: juoksu on välillä vaikeaa, mutta kivun ja vastoinkäymisten läpi taistelua ei voita mikään. Käsitykseni juoksusta on kuitenkin laajentunut paljon näiden parin vuoden aikana. Aina ei ole kyse pelkästä motivaatiosta tai halusta. Ja juoksu ei loppupeleissä ole pelkkää juoksua. Vauhti ei ole juoksun ainut mittari: juoksu on myös terapeuttinen harrastus ja sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin takaaja. Juoksun merkitys omaan elämääni tuntuu kasvavan päivä päivältä. Ja vaikka juoksu ei ole aina helppoa, juoksuyhteisön vertaistuki auttaa läpi vaikeidenkin vaiheiden. Teidän muiden takia tätä bloggaamista loppupeleissä jaksan jatkaa. Kiitos siis juuri sinulle, joka tätä nyt luet!
Katjun lenkkareissa 
Hyvin kirjoitettu Katju! 🙂 Samaa mieltä olen monista kohdista erityisesti juoksusta henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takaajana! Se on niin totta! 🙂 Mukavaa pääsiäistä sinne!
TykkääTykkää
Kiitos Karoliina! 🙂 Joo sitä se tosiaan on, ja silloin huomaa parhaiten kun joutuu pitämään taukoa. Aurinkoista viikkoa sulle 🙂
TykkääTykkää
kiitti sinulle Katju, kun kirjoitat meille lukijoille ja laitat mukaan mm ihania aurinkoisia lenkkikuvia:) 🙂 Mulla on nyt kipeentynyt polven sisäsyrjä, ja tein eilen kävelylenkin sellaisen 13 km risat suurinpiirtein, piti jättää nyt juoksematta.. Silleen vihlovaa kipua, voi sen kanssa juostakin, mutta ei se oo niin nautittavaa ja sitten jälkeenpäin pelottavan kipeeksi äityy, joten toivottavasti pian paranisi ja saisi taas juosta:) On niin ihanaa kun asfaltit on tulleet moninpaikoin esiin ja hiekkatiet alkaa kuoriutua lumien alta, kesä lähestyy ja välillä tuo ihana aurinko paisataa ja linnut laulelee kauniisti:) Hyvää kesää kohti menevää treenailua sinulle ja voimia kouluun ja bloggaukseen myös!:)
TykkääTykkää
Kiitos Liisa, todella mukava kuulla, että tykkäät! 🙂 Voi ei, kuulostaa samalta kun mun vihlova jalkaterä! Siinä tosin juuri ulkosyrjä. On tosiaan niin kauniit ilmat jo että tekis mieli vaan juosta koko ajan!
Kiitos sulle ja ihanaa kevättä myös! Ja pikaista paranemista jalan kanssa 🙂
TykkääTykkää
Kiva kun kirjoitat! Sulla on aina niin nätin hymyilevät kuvat ja tekstissä aito ote.
Täällä jo odotellaan sun Milnon starttia innokkaana! 🙂
TykkääTykkää
Voi kiitos Anu 🙂 On motivoivaa kirjoittaa kun tietää, että joku seuraa! Saa nähdä, mitä siitä Milanosta tulee. Mutta henkisestä tuesta ja kannustuksesta se ei ainakaan ole kiinni! 🙂
TykkääTykkää
Onnea 2-vuotiaalle blogille ja sen blogittarelle! =)
Todella mukavaa, että pidät blogia. Treenikuvasi innostavat treenaamaan ja haaveilemaan päivästä, jolloi saan itekin napattua tuollaisia kuvia. Harjoitusraporteistasi saa tietoa, joita voi peilata omiin treeneihin. Odotan innolla raportteja ulkomailla juostuista kilpailuista. Ne antavat itselle syyn haaveilla samasta. =) Tsemppiä jatkoon ja keveitä kilometrejä!
TykkääTykkää
Kiitos Marika! 🙂 Olen todella iloinen, jos blogistani on minkäänlaista motivaatiota ja hyötyä sinulle 🙂 Minäkin muutin elämäni askel kerrallaan, en olisi vielä neljä vuotta sitten voinut unelmoidakaan maratonista! Mutta päättäväisyydellä haaveet toteutuvat – ja itsekin jo juokset aktiivisesti joten elät jo unelmaasi 🙂 Tsemppiä jatkoon!!
TykkääTykkää