Paavo Nurmi Marathon 2016 (puolimaraton)

060709
Olen jo tässä vaiheessa vuotta 2016 juossut yhtä monta kisaa kuin viime vuonna. Runsaan kisaamisen vaikutuksen kyllä huomaa – en enää jännitä kisoja yhtä paljon enkä myöskään valmistaudu niihin yhtä oppikirjamaisesti. Viime viikon Paavo Nurmi Marathon on tästä hyvä esimerkki. Päätin vasta alkuviikosta juoksevani puolikkaan kympin sijaan. Koko viikon aikana en ehtinyt uhrata ajatustakaan koko juoksulle. Perjantai-illan vietin herkutellen grillijuhlissa kaverini luona – kotiin tulin vasta myöhään illalla. Ennen puoltayötä aloin suunnitella lauantain kisavarustusta ja tankkausta ja puolenyön aikoihin raahauduin nukkumaan.

Aamulla heräsin todella katkonaisten 7-8 tunnin yöunien jälkeen. Söin aamupalaksi tuttuun tapaan kaurapuuroa, myöhemmin n. 1,5 tuntia ennen kisaa söin vielä banaanin ja join vatsaystävällisen Elovena-kaurajuoman. Jalkaan vedin shortsit ja päälle topin, sillä Turkuun oli povattu hellekelejä. Ennen Turkuun suuntaamista säädin vielä Spotify-soittolistaani. Nämä aamuvalmistautumiset tuntuvat menevän jo rutiinilla.

060703

Muutama kaverinikin oli lähdössä Salosta kisaamaan, joten nappasin heidät kyytiin ja suuntasimme Turkuun. Olimme lähtöpaikalla tuntia ennen kisan alkua. Kerrankin oli hyvin aikaa käydä hakemassa kisanumero, viemässä tavarat säilytykseen sekä jonottaa vessaan. Oikeastaan vasta numeroiden haussa meikäläiseenkin tarttui kisafiilis ja ne tutut perhoset ilmestyivät vatsanpohjalle – joskin pienempinä kuin yleensä. Törmäsin vielä lenkkikaveriini Mariin ennen starttia. Toivottelin Marille tsempit ennätysjahtiin ja suuntasin alkulämmittelyn kautta ihmismassaan lähtöviivan taakse. Anni, Reetta ja Katrina eivät yrittäneet tunkea lähelle jäniksiä ja lähtöviivaa, mutta itse yritin hakeutua edes vähän paremmalle lähtöpaikalle. Ihmisiä oli kuitenkin niin valtavasti, ettei lähtöviivan lähelle ollut enää asiaa 5-10 minuuttia ennen starttia. Jumituin johonkin 2 tunnin jänisten tuntumaan ja päätin suosiolla ottaa omaa ryhmääni kiinni vasta kisan käynnistyttyä. Sattumalta jumituin juuri kaverini Jutan lähettyville, joten vaihdoimme vielä viimeisen hetken fiilikset ennen lähtölaukausta.

060705

060704

Käynnistin juoksuni jälleen sillä tyypillisellä ohitteluvaihteella. Tällä kertaa ohiteltavaa piisasi, sillä kesti n. 20 sekuntia ennen kuin pääsin ylittämään lähtöviivan – edelläni oli esimerkiksi kahden tunnin jänikset, joten matkaa omaan vauhtiryhmääni oli. Tavoitteenani oli juosta suunnilleen 1:35 vauhtia ja hidastaa tarvittaessa. Tiesin reitin olevan tasaisempi kuin HCR:llä ja HHM:llä, joten hyvänä päivänä olisin voinut yltää ennätykseenikin. Olin kuitenkin realistinen ja tiesin kuuman sään vaikuttavan juoksuun – lisäksi valmistautumiseni oli melko kehno. Osasin siis aavistaa, ettei ennätysjahtiin olisi tänään asiaa.

Kisan viisi ekaa kilometriä menivät hujauksessa. Reitti lähti kulkemaan Aurajoen rannasta keskustan halki kohti satama-aluetta. Keskustan läpi oli todella mahtavaa juosta – reitin varrelle oli kertynyt valtavasti ihmisiä ja bongasin yleisöstä muutaman tutunkin. Kannustajista ja tutuista saan aina kisoissa voimaa – niinpä tälläkin kertaa kisan alku kulki hyvin. Jos verrataan HHM:n vauhtiin, niin nyt mentiin reippaammin ja oltiin selkeästi ennätysvauhdissa. Tiesin, etten kestäisi loppuun saakka samaa vauhtia, mutta tässä vaiheessa se tuntui vielä hyvältä. Ennen satama-alueelle siirtymistä ohitin maratonin 3:15 jänikset ja tiesin olevani hyvässä vauhdissa. Vitosen väliaikani oli kisan ajanoton mukaan 21:50 ja keskivauhtini siis 4:22 min/km.

0-5 km: 4:28 / 4:23 / 4:24 / 4:20 / 4:24

Vitosen jälkeen alkoi osuus, joka oli jo viime vuonna itselleni koko reitin puuduttavin: siirryttiin satama-alueelta Ruissaloon. Kuten viime kerrallakin, myös tänä vuonna Ruissalon alkupätkä juostiin suoraa, loivamäkistä autotietä pitkin ja paluu taas Ruissalon toista laitaa, hiekkateitä pitkin. Ruissalossa on sinänsä tosi kauniita juoksumaisemia, mutta kisoissa juoksisin mieluummin kaupungissa kannustajien ja nähtävyyksien keskellä. Ainut porkkanani Ruissalossa oli käännöskohta kympin jälkeen ja tieto siitä, että ollaan ylitetty puoliväli. Vauhtini alkoi kuitenkin pudota selkeästi heti vitosen jälkeen.

Kahdeksan kilometrin kieppeillä sykemittarini täysin yllättäen kadotti sateliitit! Tämä on tapahtunut vain kerran aikaisemmin – silloin ei auttanut muu, kuin treenin nollaaminen, juoksutilasta poistuminen virransäästötilaan ja vasta sen jälkeen uuden treenin aloittaminen. Muistan silloin kauhistelleeni, mitä tekisin, jos kello päättäisi seota kisoissa!? Ei auttanut muu kuin kellon pysäyttäminen ja uuden treenin käynnistäminen vasta muutaman minuutin päästä, kun kello oli siirtynyt virransäästötilaan. Onneksi tämä teknologian uhri omistaa myös aktiivisuusmittarin, joka mittaa sykettä, aikaa ja matkaa – joskin matkamittariin ei ole lainkaan luottamista ja sykemittarikin väittää joskus aivan omiaan. Kun sain kelloni vihdoin toimimaan, en voinut enää suoraan katsoa kuljettua matkaa, mutta näin sentään vauhtini. Aikaa vilkaisin aina silloin tällöin aktiivisuusrannekkeestani. Melko säätämiseksi meni, joten en lopulta seurannut juuri mitään tilastoja vaan annoin mennä. Tapahtuman ajanoton mukaan kympin väliaikani oli 44:19. Toisen vitosen keskivauhtini oli pudonnut 4:30 min/km.

5-10 km: 4:27 / 4:40 / 4:32 / (?) / 4:31

060701

Pian kympin jälkeen, noin reitin puolivälissä, tuli käännöskohta ja juostiin hetken aikaa kilpakumppaneita vastaan. Näin Marin ja huikkasin tsempit. Sain taas voimaa, kun katselin kääntöpaikalle matkaavia juoksijoita pellon toisella puolella ja tiesin itse jo ohittaneeni sen. Paluu peltojen halki takaisin Turkua kohti oli melko puuduttava. Onneksi paluureitillä oli paljon puita, mutta toisaalta myös runsaasti varjotonta peltomaisemaa. Aurinko oli tässä vaiheessa kuitenkin puoliksi pilviharson takana. Otin jokaisella tankkausasemalla pari hörppyä urheilujuomaa ja kaadoin päälleni kokonaisen mukillisen vettä, joka kuivui kasvoilleni tuota pikaa. Vauhtini putosi väkisin 4:30 min/km kehnommalle puolelle. Tässä vaiheessa olin varma, ettei ainakaan ennätykseen olisi mitään mahdollisuuksia, sillä voimani olivat jo täysin lopussa. Halusin vaan maaliin. 15 kilometrin väliaikani oli 1:07:38 – kolmannen vitosen kierrosaika oli pudonnut jo 4:42 min/km (tapahtuman ajanoton mukaan – oma kilometrimittarini heitti, minkä takia oma ajanottonikin näytti erilaiselta).

10-15 km: 4:34 / 4:31 / 4:38 / 4:36 / 4:33

14. kilometrikyltin jälkeen näin jo Ruissalonsillan ja huokaisin helpotuksesta. Tiesin sillan olevan viimeinen nousu, joten pistin vähän isompaa vaihdetta silmään. Reitti kaarsi sillan jälkeen satamaa kohti. Johonkin näille paikkeille oli kerääntynyt paljon ihmisiä kannustamaan; heitinpä siinä ylävitoset some-tuttuni Juhanin kanssa 🙂 Voimani alkoivat olla jo täysin loppu, joten kannustajista sai lisää voimaa. Huomasin olevani ainut naisjuoksija ison miesporukan perässä – joku huusikin kannustavasti ”ota ne äijät kiinni!” 😀 En saanut, mutta jaksoin taas vähän matkaa 🙂

Ajattelin viimeisten kilometrien pitkin Aurajoen rantaa olevan mukavaa maaliin laskettelua – mitä vielä!! Aurinko alkoi yllättäen porottaa pilvettömältä taivaalta heti, kun reitti muuttui täysin varjottomaksi. Oloni oli heikko ja suuni kuiva ja limainen. Hengittäminen tuntui vaikealta. Tunsin myös juoksuasentoni lösähtäneen kasaan. Onneksi reitin varrelle ilmestyi aina vaan lisää ihania kannustajia. Heidän avullaan jaksoin taistella.

15-20 km: 4:40 / 4:39 / 4:39 / 4:35 / 4:35

 

060711

Kuten jo sanoin, tiesin ennätyshaaveiden olevan täysin turhia. En silti halunnut luovuttaa. Halusin saapua maaliin kaikkeni antaneena. 20 kilometrin kohdilla tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai minut jo lähes luovuttamaan: se jo HHM:lta tuttu vatsakramppi!!! Tällä kertaa kramppi oli kovempi kuin Helsingissä. Vatsaan sattui jokaisella askeleella. Tällä kertaa kramppiin liittyi myös selkeää pahoinvointia: olisin halunnut oksentaa. En kuitenkaan halunnut luovuttaa kilometriä ennen maalia. Kisan tässä kohdassa reitin varrelle oli kerääntynyt niin monia kannustajia – bongasin mm. Kristan, jonka blogia luen, sekä Marin perheen, jonka kohdalla väänsin kasvoilleni väkisin hymyn. En halunnut pistää kävelyksi kaikkien niiden ihmisten edessä. Joten taistelin viimeiset metrit maaliin karmeassa kivussa – voin vaan kuvitella ilmeeni!! Ei varmasti kaunista katseltavaa 😀 Tällä kertaa olin jäänyt jo niin reilusti ennätyksestä ja muutenkin juoksin maalisuoraa melko yksinäni, joten en edes yrittänyt viritellä minkäänlaista loppukiriä. Viimeiset parisataa metriä tuntuivat pisimmiltä metreiltä ikinä ja vauhtini tuntui olevan kuin hidastetusta filmistä. Oma aktiivisuusmittarini (:D) pysähtyi maalissa aikaan 1:37:17 – myöhemmin nettoajakseni selvisi 1:37:35 ja bruttoajaksi 1:37:15.

20-21,1 km: 4:47 min/km

060707

Aikani oli siis pari minuuttia ennätystäni huonompi. Puolikkaalla parikin minuuttia on oikeastaan aika paljon, mutta olosuhteet huomioiden olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen aikaani! En osannut kisan alussa arvioida, kuinka paljon helle tulisi vaikuttamaan vauhtiini, ja se kostautui. Menin alussa aivan liian kovaa. Tasaisempi vauhdinjako olisi tuskin riittänyt parempaan aikaan, mutta ehkäpä nautinnollisempaan juoksuun kuitenkin. En ollut kuitenkaan lainkaan pettynyt – oikeastaan fiilikseni oli jopa parempi kuin HHM:n ennätysjuoksun jälkeen. Näinkin raskas juoksu johti kuitenkin kolmanneksi parhaaseen aikaani. Hellelukemat vaikuttivat kisan tasoon kyllä huimasti: sijoitukseni yli 600 puolimaratonin juosseesta naisesta oli jopa kuudes – naisten yleisessä sarjassa ylsin viidenneksi! En ole varmaankaan ikinä sijoittunut noin hyvin, ja vaikkei sijoitus olekaan itselleni tärkeää, kyllä se motivoi treenaamaan taas vähän kovempaa 🙂 Viisi parasta sai pokaalin, hitsit! Ehkä jonain päivänä minäkin saan. Pitää kai osallistua pienempiin tapahtumiin 😉

060702

Tällä kertaa suuntasin juoksun jälkeen yksinäni Paavo Nurmi Stadionille, jossa oli kattavat maalitarjoilut (kahvia, pullaa, smoothieta, proteiinipatukka, Tupla, leipää, vihanneksia…). Palatessani kohti maalialuetta kavereitani odottamaan törmäsin Mariin, joka juoksi kuin juoksikin ennätyksensä 🙂 Kuulumiset taas vaihdettuamme asetuin maalisuoran reunaan nauttimaan kisatunnelmasta ja tähyilemään kavereitani. Jossain vaiheessa kaikki olivat maalissa. Ajasta viis – nämä naiset ovat kovaa tekoa! Anni, Retzi ja Katrina juoksivat puolimaratonin ilman juuri minkäänlaista treenaamista. Hullua!!! Nostan hattua, mieletön suoritus! Etenkin tässä säässä, huh huh 🙂

060706

Kaiken kaikkiaan Paavo Nurmi Marathon oli taas aivan mahtava tapahtuma! Niin paljon ihmisiä ja ennen kaikkea niin monta tuttua!! 🙂 Vaikken turkulainen olekaan, PNM tuntuu lähestulkoon ”kotikisaltani” – niin monta tuttua ja sukulaista kuitenkin asuu Turussa ja niin moni salolainen osallistuu vuosittain Paavo Nurmelle. Siellä tulee kyllä aina kotoisa ja lämmin fiilis. Ja ihmiset reitin varrella ovat kivasti messissä 🙂

060708

Loppuun vielä vähän statistiikkaa ja mietteitä tulevasta. Keskivauhtini oli siis 4:38 min/km. Keskisykkeeni oli 177 ja maksimisykkeeni 184. ”Matala” maksimisykkeeni kielii taas noista lopun vaikeuksista – yleensä sykkeeni nousevat maksimiin viimeisen kilometrin loppukirissä, mutta tällä kertaa en krampin takia siihen pystynyt. Kramppien takana lienevät tankkausongelmat. Olen herkkävatsainen, joten minun pitäisi olla tarkempi siitä, mitä syön paitsi kisaa edeltävänä päivänä, myös sen aikana. Tällä kertaa kummassakin meni jotain pieleen. Parilla viime puolikkaallani olen hörppinyt runsaasti urheilujuomaa – ehkä se ei olekaan hyväksi vatsalleni? Juhani sanoi neuvoksi, että joisin ensimmäisen tunnin vain vettä ja vasta sitten urheilujuomaa. Tätä pitää kai testata seuraavaksi.

Treenaamiseni on keskittynyt viime aikoina vauhti- ja maksimikestävyyteen sekä lyhyempiin vauhteihin. Nytkin tuntui, että olisin ollut valmiimpi kymppiin – olihan kympin väliaikani nytkin vain reilun minuutin ennätystäni huonompi, vaikka kyseessä oli puolikas. Olisi kiva koittaa siipiään lyhyemmällä matkalla, mutta mistä löydän kivan tasaisen kympin kisan? Ehdotuksia otetaan vastaan!

060710

Paavo Nurmi oli tänä vuonna melko tuskainen taival eikä siitä ”nautinnollisesta” juoksusta ollut taas tälläkään kertaa kyllä tietoakaan. Kisan jälkeen tulin miettineeksi, että ehkä tämä juuri on se, mistä minä juoksemisessa oikeastaan nautin: itseni likoon pistämisestä, tuskan läpi taistelemisesta ja kaikkensa antamisesta. Itseni voittamisesta. Siitä, että maalissa on aivan loppu ja tietää, ettei olisi voinut tehdä mitään enempää. Siitähän se paras fiilis tulee 🙂

060712

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Paavo Nurmi Marathon 2016 (puolimaraton)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s