Minilomalla Pohjoisessa!

Luvassa kuvapainotteinen postaus Lapin-reissusta! 🙂

100803

100804
100811

100812
100831

DCIM100GOPRO

DCIM100GOPRO

Heinäkuun lopussa otin töistä muutaman päivän vapaata ja lähdimme tanskalaisen ystäväni Katrinen kanssa Lappiin viideksi päväksi. Tapasin Katrinen vaihtovuotenani Tasmaniassa kaksi vuotta sitten. Jo silloin kävimme yhdessä vaeltamassa Tasmanian kansallispuistoissa. Tulemme Katrinen kanssa todella hyvin toimeen ja reissaaminen sujui jo Tasmaniassa niin hyvin, että aloimme heti vaihdon jälkeen suunnitella uutta vaellusreissua Lappiin. Viime kesänä se ei onnistunut, mutta onneksi tänä vuonna löysimme kalentereistamme sopivat välit 🙂

DCIM100GOPRO

100801

Katrine tuli Suomeen tiistai-iltana ja vietti pari päivää Helsinkiin tutustuen, kun itse olin töissä. Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Lappia. Mummullani on mökki Posiolla, jonne myös vanhempani olivat aikeissa lähteä heinäkuussa. Matkustimme siis vanhempieni kanssa yhtä matkaa autokyydillä. Koko perjantai meni autossa istuskellessa – puolenyön aikoihin olimme perillä Posiolla.

DCIM100GOPRO

100802

Lauantaiaamuna lähdimme Katrinen kanssa pienelle lenkille. Mökiltä ei saanut heitettyä kunnon lenkkiä, mutta uusissa maisemissa tietä pitkin edestakaisin juokseminenkin on mukavaa. Lauantai jatkui jättiläismäisellä aamupalalla. Aamiaispöydästä suuntasimme Posion keskustaan tutustumaan muutamiin Posion nähtävyyksistä. Olen käynyt Pentikin mäellä jo useita kertoja, mutta aina sinne jaksaa mennä uudestaan 🙂

100805

DCIM100GOPRO
100806

100807

100808

100809

100810

Iltapäivällä kävimme vielä Korouoman rotkossa kävelemässä n. tunnin patikointireitin. Posiolta n. puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Korouoma on toiminut mm. Suuri Seikkailu -televisiosarjan sekä Poika ja Ilves -elokuvan kuvauspaikkana. Syvä rotkoon laskeudutaan jyrkkää ja pitkää polkua pitkin. Rotkoa ympäröivät korkeat kielekkeet ja valtavat kivilohkareet, joiden raoista paljastui jopa lunta ja jäätä. Rotkon pohjalla oli muutenkin viileää, sillä auringon säteet eivät sinne juuri löydä. Rotkon ympäri kulki kiva tunnin kävelyreitti, jonka varrelta sai hyvin ihasteltua koko Korouomaa.

100813

100853

100814

Sunnuntaina oli vuorossa päivä Rovaniemellä. Käväisimme Arktikumissa sekä kävelyllä ja syömässä Rovaniemen keskustassa. Sää oli todella helteinen – peräti +29 astetta! Hassua, että kesän kuumimmat kelit osuivat juuri Lapin-reissulle. Keskustasta suuntasimme vielä tapaamaan Joulupukkia viralliselle Joulupukin pajalle.

100854

Maanantaina sitten alkoi vihdoin se varsinainen vaellus. Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli vaeltaa 3-4 päivää, mutta päätimme viettää vaeltamassa vain kaksi päivää, jotta aikaa riitti myös mökkeilylle ja nähtävyyksille. Viikonloppu oli ollut Posiolla helteinen, mutta Kuusamoon Karhunkierroksen reitille oli povattu isoa sade- ja ukkosrintamaa koko päiväksi. Aamu alkoikin mökillä kunnon sateella ja jyrinällä – kävin jopa ostamassa sadetakin Posion paikallisesta sekatavarakaupasta ihan vaan sääennusteen takia. Yllättäen sade kuitenkin lakkasi heti, kun saavuimme Kuusamoon, eikä palannut enää ollenkaan. Koko loppupäivä oli aurinkoinen ja lämmin.
100815

100816
100818

Aloitimme vaelluksen Juumasta. Kiersimme alkuun Pienen Karhunkierroksen, jolle osuu paljon erilaista maastoa ja moni koko Karhunkierroksen hienoimmista maisemista. Pikku-Karhu alkoi kuohuvilla koskilla ja niiden yli kulkevilla riippusilloilla. Koko Pieni Karhunkierroksen reitti oli melko hyväkuntoinen, sillä se on suosittu päivävaelluskohde – ihmisiä olikin melko runsaasti ja suurin osa heistä kulki vain pieni päiväreppu selässään.

100817

Koskimaisema vaihtui jossain vaiheessa suo- ja järvimaisemaksi ennen nousua harjanteelle, josta näkyi pitkän matkaa alhaalla kiemurteleva joki. Monenlaista maisemaa mahtui siis vajaan 12 kilometrin osuudelle Pienestä Karhunkierroksesta. Ennen Pienen Karhunkierroksen kaartamista takaisin lähtöpisteeseen me käännyimme reitiltä Ruka-kyltin suuntaan jatkamaan matkaamme kohti Karhunkierroksen päätepistettä.

100819

100820

100821

Olimme varanneet mukaamme runsaasti välipalaa (lähinnä proteiini- ja välipalapatukoita), muutaman pullon vettä sekä pari pastapussia illallista varten. Pidimme ensimmäisen evästauon n. tunnin vaelluksen jälkeen – siitä eteenpäin pysähdyimme viideksi minuutiksi  ottamaan rinkat selästä n. tunnin välein ja evästauolle vielä pari kertaa ennen yöpaikkaamme. Olimme Katrinen kanssa hyvin yksimielisiä taukojen tiheydestä ja pituudesta. Kuntomme tuntui olevan melko sama koko reissun ajan: kumpikin jaksoi puurtaa melko pitkän matkan ilman taukoa ja tauotkin pidettiin melko nopeasti. Silti emme kiirehtineet vaan nautimme maisemista kaikessa rauhassa.

 

100822

100823

100824

100825

Pieneltä Karhunkierrokselta varsinaiselle Karhunkierroksen reitille siirryttäessä myös polku muuttui hieman kapeammaksi ja todella paljon rauhallisemmaksi. Myös maisemat muuttuivat yksitoikkoisemmiksi. Jokimaisema vaihtui metsään ja hakkuualueisiin, joilla porottava aurinko tuntui todella kuumalta. Vaelsimme n. 6-7 km kunnes saavuimme Porotimajoen autiotuvalle. Ensimmäisenä vaelluspäivänä tuli vaellettua siis n. 18 kilometriä. Porotimajoen autiotupa oli loistava paikka yöpyä. Kävimme peseytymässä joessa, vaihdoimme ylle mukavat vaatteet ja aloitimme ruuan tekemisen trangialla. Pian paikalle saapui kuuden naisen seurue, jonka olimme jossain vaiheessa ohittaneet. He olivat vaeltamassa kokonaista Karhunkierrosta. Kahdesta autiotuvasta riitti hyvin tilaa meille kaikille. Oli mukavaa istuskella monta tuntia nuotion äärellä makuupussin sisällä vailla minkään maailman kiirettä yhtään mihinkään. Leiritunnelmaa hieman lannisti se, että kännykän yhteydet ja nettikin toimi loistavasti – instagram-päivityksen jälkeen pistinkin puhelimen sukkelaan kiinni ja takaisin rinkan sivutaskuun 😉 Vaahtokarkkiövereiden jälkeen kömmimme nukkumaan n. klo 23.
100826

100827

Heräsimme tiistaiaamuna yhdeksän aikoihin. Naisseurue oli herännyt jo pari tuntia aikaisemmin ja teki juuri lähtöä kohti Rukaa. Me söimme aamiaispuuron ja -rieskan kaiksessa rauhassa, täytimme vesipullot kirkkaalla jokivedellä ja jatkoimme matkaa yhdentoista aikoihin. Edellisenä päivänä oli tullut nousua yli 80 kerroksen verran, mutta kroppa voi ihan hyvin. Kipua tuntui lähinnä jalkapohjissa ja hieman lantiolla, joka pääasiassa kannattelee rinkan painoa. Katrinen vointi oli myös hyvä, joten lähdimme reippaasti taittamaan loppumatkaa. Sää tosin oli edellistä päivää kuumempi ja sääennusteen mukaan nousisi vielä hellelukemiin.
100828

100829

100830

13 kilometrin loppupätkä alkoi pitkällä nousulla korkean harjanteen päälle. Pääsimme siis heti nauttimaan kauniista maisemista. Onneksi ensimmäinen nousu oli portaita pitkin – oli se silti aikamoinen herätys tulevan päivän koitokseen 🙂

DCIM100GOPRO

Reitti jatkui nousuilla ja laskuilla – suoalueet ja harjanteet vuorottelivat. Aktiivisuusmittarini paukkui, kun kerroksia tuli täyteen hurja määrä. Ensimmäisen kunnon nousun huipulla tapasimme naisseurueen, joka taittoi matkaa kaikessa rauhassa. Pidimme pienen tauon vaihtaaksemme kuulumiset ja ihastellaaksemme maisemia. Pidimme myös ensimmäisen evästauon. Jatkoimme taivallusta laskulla.

DCIM100GOPRO

100834

Siitä alkoikin se reitin haastavin osuus. Nousut muuttuivat yhä jyrkemmiksi ja pidemmiksi. Nousimme huipulle toisensa jälkeen, mutta pitkää nousua seurasi aina pitkä lasku. Palasimme siis aina tavallaan takaisin lähtöpisteeseen ennen seuraavaa mäkeä. Yritimme keskittyä nauttimaan maisemista, joita reitti tarjosi, mutta samalla oli turhauttavaa nousta huipulle aina uudestaan ja uudestaan. Välillä nousuissa oli portaat, mutta useimmiten nousu oli juurakkoista kalliota pitkin – apuun oli rakennettu köysiä, jotka helpottivat rinkka selässä kiipeämistä.

100832

Nousut alkoivat tuntua jossain vaiheessa jo vähän raskaalta – ehkä kuuman auringon ja raskaan rinkan takia. Itselläni on kuitenkin sen verran hyvä peruskunto, että jaksoin nousut melko vaivattomasti. Katrinen kunto on hieman erilainen, mutta häneltäkin löytyy kestävyyttä ja ennen kaikkea voimaa. Olimme yksimielisiä siitä, että halusimme edetä reipasta vauhtia ja pysähtyä ottamaan kuvia niin usein kun huvitti. Mutta kun liikuimme, liikuimme melko reippaasti. Maisemat kävivät aina vaan kauniimmiksi ja jokaisen nousun huipulla saatoimme nähdä maalin eli Rukan huipun aina hitusen lähempänä. Aloimme myös ohittaa yhä useampia ihmisiä.
100833

100835

Jossain vaiheessa reissua oli jäljellä enää pari kilometriä, mutta ne olivatkin koko reissun raskaimmat. Nousut ja laskut kävivät aina vaan jyrkemmiksi. Viimeinen nousu oli mielenkiintoinen: se kulki jyrkän laskettelurinteen reunaa pitkin. Jyrkkyysaste oli sitä luokkaa, että taaksepäin nojatessa olisi kaatunut ja vierinyt takaisin nousun alkupäähän. Tilanne oli jotenkin surkuhupaisa, tuntui aivan hullun hommalta nousta niin jyrkkää mäkeä ylös raskas taakka selässään 25 asteen lämmössä 😀

DCIM100GOPRO

DCIM100GOPRO

Oletimme, että reitti nousisi vielä Rukakeskuksen toisen laskettelurinteen huipulle saakka, mutta tie johdattikin meidät alas laskettelukylään ja päättyi sinne – Karhunkierroksen toiseen päähän. Se oli sitten siinä. Vaelluksen toiseen osaan kului saman verran aikaa kuin ensimmäiseen, vaikka matka oli 5 kilometriä lyhyempi. Kertoo jonkin verran Karhunkierroksen loppupäästä 😀 Aktiivisuusranneke näytti 203 kerroksen nousua ja kaloreitakin oli palanut saman verran kuin puolimaratonin kisapäivänä. Vaatteet litimärkinä hiestä suuntasimme syömään. Myöhemmin nousimme vielä Rukan korkeimmalle kohdalle – tosin tuolihissillä – ihastelemaan kuljettua matkaa. Alas tultiin kesäkelkkarataa pitkin 🙂

100836

Karhunkierroksen loppupätkä näytti kyllä monenlaista maisemaa ja monimuotoista luontoa. Vaellus ja luonnossa liikkuminen on ihan mahtavaa, eikä aina tarvitse matkustaa kovinkaan kauas päästäkseen upeisiin maisemiin. Kuusamo riittää 😉 Suomessakin on niin paljon mahtavia paikkoja, ettei aina tarvitse lähteä viettämään lomaa ulkomaille. Ensi kerralla olisi kiva vaeltaa koko Karhunkierros. Toisaalta reitin alkupää on kuulemma loppua yksitoikkoisempi, joten ehkä suuntaankin ensi kerralla vaikka käsivarren Lappiin vaeltamaan. Siellä luontokin olisi ehkä hieman koskemattomampaa. Karhunkierroksella tuli esim. useita tienylityksiä, jotka osaltaan söivät hieman erätunnelmaa.

DCIM100GOPRO

Mökillä lämmitimme heti saunan ja kävimme uimassa. Illalla kävimme Katrinen kanssa vielä pienellä pyörälenkillä ihastelemassa kaunista auringonlaskua. Tuntui käsittämättömältä, että vietimme viimeistä iltaa Posiolla. Päivät olivat hujahtaneet ohi niin nopeasti.

DCIM100GOPRO

DCIM100GOPRO

Vaellus tuntui jaloissa yllättävän kovin seuraavana päivänä. Olotila ei ihan ollut verrattavissa maratonin jälkeisiin tuskiin mutta ehkäpä puolikkaan. Kipu tuntui eniten lonkassa ja lantiossa. Katrine lähti lennolla Tanskaan, itse otin yöjunan Helsinkiin. Loma loppui siihen – torstaina oli kylmä palautus takaisin töihin, jonne suuntasin suoraan junasta.

100838

Sellainen Lapin- ja Pohjois-Pohjanmaan-reissu siis. Pohjoinen antoi kyllä parastaan. Säät sallivat ja luonto oli uskomattoman kaunis. Luonto teki hyvää myös mielelle. Ensi kesänä pitää kyllä tehdä pidempi reissu Lappiin. Ehkä jopa polkujuoksun merkeissä 😉

100837

DCIM100GOPRO

Oletko itse vaeltanut Suomessa? Missä?

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Minilomalla Pohjoisessa!

  1. Oi miten upeita maisemia! Me tehtiin juuri tällä viikolla perheen kanssa päiväretki Repovedelle. Hienoa suomalaista metsä- ja järvimaisemaa sai sielläkin ihailla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s