Helsinki City Trailin yhteislenkillä!

Tiistaina 9.8. suuntasin suoraan töistä Paloheinän ulkoilualueelle. Luvassa oli Helsinki City Trailin järjestämä yhteislenkki Paloheinän poluilla. Yhteislenkkejä järjestetään yhteensä neljä ennen 15.10. juostavaa Helsinki City Trailia.

Kuvat: Terho Lahtinen ja Maria Roos

En tuntenut tiistain lenkiltä entuudestaan ketään, mutta facebook-eventin perusteella paikalle oli tulossa jopa yli 60 juoksijaa. En ollut täysin varma tarkasta lähtöpaikasta, mutta siitä ei voinut erehtyä: Paloheinän majan edusta oli täynnä polkujuoksijoita jo varttia ennen lenkin lähtöä. Hiihtomaja oli sinänsä loistava starttipaikka yhteislenkille, että tavallisesti sinne saa kamat juoksun ajaksi säilöön ja lenkin päätteeksi voi mennä nauttimaan vaikkapa kupin kahvia, mutta tällä kertaa maja oli valitettavasti kiinni. Onneksi joukosta löytyi autokyydillä paikalle saapuneita juoksijoita, jotka suostuivat säilömään muiden tavaroita autoissaan. Itselläni tosin oli mukana juoksureppu, johon olin sullonut vaihtovaatteet – suoraan töistä kun lenkille lähdin.

Helsinki City Trailin järjestäjät olivat kyllä varautuneet loistavasti isoon juoksuporukkaan: lenkin vetäjiä oli jopa viisi! Tarkoituksena oli jakautua vauhtiryhmiin, jotka kaikki ajoittaisivat eripituiset lenkkinsä tuntiin. Lenkit olivat pituudeltaan 6,5, 7 ja 8,1 km mittaiset. Siinä sitten jakauduttiin ennen lenkin starttia, kukin haluamaansa ryhmään. Ryhmät lähtivät liikkeelle niin, että kovemmasta ryhmästä olisi mahdollista pudottautua hitaampaan – ainakin tietyn aikaa, kunnes pidempi reitti haarautuisi eri suuntaan. Itse suuntasin nopeimpaan ryhmään – kahdeksan kilometrin tuntivauhti poluilla tuntui ihan sopivalta.

Kuudelta lähdettiin liikkeelle. En ollut ikinä juossut Paloheinässä, joten en oikeastaan tiennyt, minkälaista maastoa odottaa. Sen verran tiesin, että facebook-eventissä oli vinkattu, että mutaisia ja märkiä osuuksia olisi odotettavissa. Tiesin myös, että tiistaina juoksemamme reitti oli osa Helsinki City Trailin 21 kilometrin kisareittiä, joten oli kiva päästä ottamaan siihen tuntumaa!

Reitti alkoi melko juurakkoisella polkuosuudella. En ole ihan hirveästi juossut poluilla, joten keskittyminen meni lähinnä juurien lomassa loikkimiseen katseen pysyessä tiukasti omissa jaloissa ja polussa. Eipä siis juuri tullut ainakaan alussa katseltua ympärille! Letka kulki eteenpäin sulavasti ja melko reipasta vauhtia – oman GPS-kelloni mukaan reilusti yli tunnin tavoitevauhtia, mutta mikäs siinä juostessa. Tahti oli ainakin itselleni juuri sopiva 🙂

Metsästä saavuttiin pellon laitaan, pidettiin pieni tauko ja kerättiin letka. Siinä oli vielä mahdollista jättäytyä hitaampaan ryhmään ennen peltolenkkiä. Vauhti tuntui yhä sopivalta, joten jatkoin samassa porukassa.

Seuraavana vuorossa oli osuus, joka kulki pitkin pellonlaitaa. Metsämaisema vaihtuikin siis tuossa tuokiossa peltoihin. Pelto-osuudelta loikattiin taas metsäpolulle, joka kulki hetken joenvartta. Maasto oli vaihtelevaa: ajoittain märkää tai juurakkoista, ajoittain juostiin pitkospuita pitkin. Intouduin hetkittäin loikkimaan poluilla täydessä juoksuflowssa juuria ja kiviä väistellen. Polkujuoksussa itselleni tulee jotenkin aivan eri tavalla vapautunut tunne kuin tasaisella juostessa: on käytettävä ketteryyttä ja tasapainoa sekä tehtävä rytminmuutoksia, joten juoksu tuntuukin kevyemmältä ja lennokkaammalta, vaikka vauhti hitaampaa onkin.

Koko ajan mentiin hieman yli tavoitevauhtia, mutta jossain vaiheessa lenkin vetäjät väistyivät letkan keulilta ja antoivat innokkaille kärkijuoksijoille tilaa mennä vielä vähän reippaampaa vauhtia 😉 Reitti oli käyty merkkaamassa edellisenä iltana, joten oransseja nuolia seuraamalla pysyttiin oikeilla poluilla ilman vetäjiäkin. Itsekin innostuin seuraamaan nopeaa letkaa, joka tosissaan liikkui reippaasti yli tavoitevauhtia. Viimeisten kilometrien aikana selät katosivat ja letka meni menojaan – itse jäin muutaman tytön kanssa juoksemaan hieman rauhallisempaa vauhtia. Reitti oli loppuun saakka hyvin vaihteleva: oli kunnon metsäpolkuja, paljasta kalliota, pusikkoa ja niittyä – yksi kaatunut puukin ylitettävänä.

 

Aivan lenkin lopussa edessämme kohosi vielä korkea ja jyrkkä mäki. Tällä kertaa kävelin mäen reippaasti loppuun, sillä vuorossa oli lenkin jälkeen vielä vetotreeni, johon oli säästeltävä voimia. Kävellessäkin sykkeet nousivat aika korkealle – voin vaan kuvitella, miltä mäki tuntuu kisoissa! Onneksi nousun jälkeen tulee aina lasku. Tällä kertaa se oli pitkin mukavaa metsäpolkua, joka johdatti meidät takaisin lenkin lähtöpaikalle.

Reilu 8 kilometriä taittui itseltäni n. 55 minuuttiin. Nopeimmat polkukiitäjät siellä jo venyttelivät ja muutkin ryhmät saapuivat paikalle melkein aikataulun mukaisesti hieman seitsemän jälkeen – olivat jääneet vetämään vielä tekniikkatreeniä, joka meiltä hätäisimmiltä nyt jäi väliin. Ennen lenkkiä hytisimme vielä viluissamme kovan tuulen takia, mutta lenkin päätteeksi vilusta ei ollut enää tietoakaan. Metsässä tulee aina lämmin, sillä puut toimivat hyvin tuulensuojana.

Yhteislenkin jälkeen olin kummissani siitä, että Helsingistä – eikä edes ihan kaupungin laitamilta – voi löytyä noinkin kivoja ja monipuolisia polkureittejä! Oli metsää, peltoa, niittyä, kalliota, pitkospuuta, joenrantaa… Ja kaunista luontoa keskellä kaupunkia! Itse en olisi osannut löytää kyseisiä polkuja, nyt sinne on helpompi mennä seikkailemaan ihan yksikseenkin. Se onkin näiden kimppalenkkien ehdoton etu: löytää uusia juoksureittejä. Asuin muutaman vuoden Kannelmäessä, ihan Paloheinän lähellä, mutten kertaakaan eksynyt Paloheinän ulkoilualueelle. Kyllä nyt kaduttaa! Mahtavat ja monipuoliset reitit hyvien kulkuyhteyksien päässä – tulee varmasti käytyä Paloheinässä jatkossakin 🙂

Kimppalenkiltä syntyi taas innostus lähteä vähän useammin poluille treenaamaan kohti tulevaa Helsinki City Trailia. On se poluilla juokseminen kuitenkin niin erilaista kuin maantiejuoksu. Sykkeetkin heittelevät paljon enemmän kun maasto on niin epätasaista ja täynnä esteitä. Kovaa treeniä ja samalla ihanaa metsäterapiaa! Seuraava yhteislenkki juostaan keskiviikkona 7.9. Pirkkolan urheilupuiston alueella – facebook-eventin löydät tämän linkin takaa. Sinne siis vaan kaikki, joita vähääkään kiinnostaa! Ei haittaa, vaikket olisi ikinä ennen juossut poluilla – vauhtiryhmiä löytyy 🙂

Arvon tämän postauksen yhteydessä toisen ilmaisen osallistumisen Helsinki City Trailille! Ensimmäisen arvonnan voitto meni Jenna Niemiselle, onnittelut vielä kerran 🙂 Tällä kertaa pystyt osallistumaan arvontaan kommentoimalla alle, missä itse tykkäät käydä polkujuoksemassa – vai ovatko potentiaaliset polkujuoksupaikat kenties hakusessa? Jos kommentointi blogin puolelle ei onnistu, voit kommentoida myös Facebookissa (Keep Calm and Run Faster) tai Instagramissa (@keepcalmandrunfaster). Osallistumisaikaa on ensi viikon sunnuntaihin saakka – maanantaina 29.8. arvon voittajan 🙂