Juoksuvuosi 2016

Hellurei ja hyvää uuttavuotta 2017! Toivottavasti se on alkanut hyvin 🙂 Itse palasin alkuviikosta Roomasta ja olen taas totutellut vähitellen työarkeen. Loppiaislomilla ehti kuitenkin hyvin rustata kasaan tyypillisen vuosikatsauksen.

Vuosi 2016 on nyt siis paketoitu ja millainen vuosi se olikaan! Elämässäni tapahtui kaikenlaista, sekä juoksun saralla että muutenkin. Erityisesti vuosi 2016 jää mieleeni kaikkien aikojen juoksuvuotena – tässä se kokonaisuudessaan pähkinänkuoressa.

29019 (640x800)

Loppuvuodesta 2015 minulla diagnosoitiin anemia. Vuosi 2016 alkoi siitä, mihin 2015 oli jäänyt: rauta-arvojen kohottamisesta. Tammikuussa juoksu sujui kuitenkin jo ihan toiseen malliin kuin syksyllä. Eron huomasi helposti. Juoksumotivaatio oli kohdillaan ja treenasin paljon. Kun juoksu alkoi taas tammikuun lopulla sujua entistä paremmin, oheislajit, kuten pilates ja sali, jäivät jälleen vähemmälle.

2723 (640x800)

Helmikuun alussa minulta löydettiin helikobakteeri, jonka epäiltiin olleen yksi syypää anemiaani. Rankka lääkekuuri hetkellisesti vaikeutti treenaamista, mutta sain silti juostua syntymäpäivälenkkini – 25 kilometriä. Tästä tulee ehdottomasti uusi perinne: synttäreinä aina kertyneiden vuosien verran kilometrejä 🙂 Helmikuussa hemoglobiinini oli noussut vihdoin normaaliksi ja olo oli parempi kuin aikoihin. Päätin ilmoittautua Milanon maratonille, joka juostaisiin huhtikuun alussa.

2939a (705x800)

Maaliskuussa aloin treenata kunnolla tulevalle Milanon maratonille. Juoksu kulki kuin unelma – itse asiassa paremmin kuin koskaan. Kun nyt jälkeenpäin katselen kevään treenitilastojani, vauhti suorastaan kauhistuttaa. Tällä hetkellä en ole lähimainkaan samassa kunnossa – oikeastaan ihmettelen, kuinka edes pystyin juoksemaan niin hurjia vauhteja kohtuullisilla sykkeillä. Tein mm. omia puolikkaan ja kympin ennätyksiä reippailla lenkeillä melko vaivattomastikin. Odotukset Milanoa kohden olivat luottavaiset. Lonkkani ja nilkkani tosin alkoivat oireilla vain pari viikkoa ennen kisaa, joten hieman jännitin niiden kestävyyttä.

548 (800x800)

Huhtikuussa avasin kisakauteni Milanossa. Kipeä lonkka ei juurikaan hidastanut menoa vaan juoksin hurjan ennätysaikani 3:25:11 erittäin vahvalla ja tunteikkaalla juoksulla. Ihan tulee tippa linssiin kun muistelen tuota elämäni juoksua: olin taas löytänyt juoksemisen ilon, saanut nostettua hemoglobiinitasoni normaaliksi ja taistellut maaliin saakka kipeästä lonkasta huolimatta. Olo oli sanoinkuvaamaton ja itku tuli jo ennen maalia. Sitä fiilistä ei kyllä helposti lyödä laudalta! Kisafiiliksistä voit lukea tarkemmin kisaraportistani tämän linkin takaa.

2748 (600x800)

Milanon maraton ei kuitenkaan ollut ainut huhtikuun kisani. Huhtikuun lopulla, vain muutama viikko maratonin jälkeen, juoksin kympin Aurajoen Yöjuoksussa. Kyseessä oli ensimmäinen kymppini sitten vuoden 2013 – jostain syystä kynnykseni lyhyempiin matkoihin on ollut melko korkealla. Mutta tällä kertaa minun onnistui kuitenkin juosta aika 43:11 ja parantaa ennätystäni lähes kolmella minuutilla: jälleen todistus siitä, että olin elämäni kunnossa. Aurajoen Yöjuoksusta voit lukea lisää täältä.

1659b (800x600)

Toukokuu oli ennen kaikkea HCR-kuukausi! Alkuvuodesta olin päässyt osaksi Helsinki City Run Street Teamia, joka veti yhteislenkkejä ja valmistautui yhdessä kohti vuoden 2016 Helsinki City Runia. Juoksin HCR:n toistamiseen – pari vuotta sitten olin tehnyt puolikkaan ennätykseni samoissa kisoissa. Tällä kertaa tiesin reitin olevan haastava ja mäkinen, mutta luotin silti kuntooni ja uskoin ennätykseen. Se paranikin reippaasti: uusi ennätysaikani oli 1:35:37! Ennätys ja vahva juoksu antoivat lisämotivaatiota treenaamiseen ja luottamusta omaan kuntoon. Helsinki City Run oli mahtava kokea osana huippuporukkaa – samalla sain monta uutta juoksukaveria! HCR-kisaraportti löytyy täältä.

1765 (800x800)

Vahva kisakausi jatkui kesäkuussa kun juoksin Helsinki Half Marathonin. HHM oli myös todella kiva tapahtuma – etenkin rantoja pitkin kulkeva reitti oli mieleeni. Viimeisten kilometrien vatsakrampeista huolimatta löin ennätykseni jälleen – koko raportti löytyy tämän linkin takaa. Kesäkuussa juoksin myös toisen puolikkaan Paavo Nurmi Maratonilla Turussa. Helteisen päivän saldona 1:37 ja risat oli täyden työn takana ja riittikin sijaan 6 naisten sarjassa – lue lisää täältä.

060707

Kesäkuussa arkeni muuttui aika paljon kun aloitin uuden työn kokopäiväisenä suomen kielen opettajana vastaanottokeskuksessa. Aikaa juoksuun jäi hieman vähemmän ja lenkkini sijoittuivat lähinnä iltoihin, mikä ei ole itselleni mieluisin aika juosta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan juoksu ei ollutkaan enää se juttu, joka määritti päiväni kulkua. Sen sijaan siitä tuli harrastus, joka piti sovittaa elämään työn asettamissa raameissa. Tavallaan juoksusta tuli entistäkin tärkeämpää, sillä se ei ollut enää itsestäänselvyys.

1979i

Heinäkuussa pidin taukoa kisaamisesta ja hieman hölläsin treeniohjelmaa. Alkuvuosi oli ollut juoksun suhteen kuormittava ja uuteen työhön totuttelu vei veronsa. Olin vihdoin saanut katkaistua pitkän flunssakierteeni ja ottanut pari viikkoa vähän iisimmin, joten päätin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani ja juosta Salosta Turkuun. Ensimmäiselle ultralenkilleni kertyi matkaa n. 54 kilometriä. Matka oli melko tuskainen, sillä en ollut koskaan juossut edes yli neljää tuntia putkeen. Ultralenkistä löytyy postaus tämän linkin takaa.

100830

Heinäkuussa lähdin myös pienelle lomalle Lappiin Posion-mökille tanskalaisen ystäväni Katrinen kanssa. Kävimme vaeltamassa osan Karhunkierrosta. Kesäinen Lappi oli lumoavan kaunis ja antoi lisäinspiraatiota polkujuoksua kohtaan – olin aloittanut kesäkuussa Helsinki Trail Runin kanssa yhteistyön, jossa kirjoittelin matkastani kohti ensimmäistä polkujuoksutapahtumaani.

150809

Elokuu oli itselleni henkisesti melko raskas. Olin Lapin-reissun jälkeen todella väsynyt ja ahdistunut kasaantuneesta työmäärästä – miniloma ei siis todellakaan palvellut tarkoitustaan vaan lisäsi uupumustilaani entisestään. Oli aika punnita uudelleen asioita ja oppia taas kerran olemaan hitusen armollisempi itselleen. Hölläsin juoksuakin taas hetkellisesti – en noudattanut juuri aloittamaani Omegawaven maratontreeniohjelmaa orjallisesti vaan kuuntelin omaa kroppaani ja mieltäni. Reilun 17 kilometrin Helsinki Street Runin juoksin rennolla otteella ja hyvällä mielellä noin maratonvauhtia. Kisan jälkeen oli hyvä fiilis siitä, että onnistui juoksemaan päivän kunnon mukaan eikä yrittänyt taas väkisin rutistaa menemään maksimivauhtia.

240903

Syyskuussa päätin vähän extempore osallistua Espoon rantapuolikkaalle ikään kuin maratonille valmistavana kenraalitreeninä (olin ilmoittautunut lokakuun lopussa juostavalle Dublinin maratonille elokuun alussa). Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla, sillä en ollut valmistautunut kisaan juuri mitenkään ja juoksukin oli tuntunut hieman tahmealta, mutta kisa sujuikin yllättävän hyvin. Paransin puolikkaan ennätystäni jo kolmatta kertaa tänä vuonna! Vahva juoksu palkittiin ennätyksellä 1:34:15! Postaus tästä huikeasta juoksusta löytyy täältä.

211002

Lokakuussa sairastuin taas flunssaan, pitkän terveen kauden jälkeen. Olin suunnitellut juoksevani Helsinki City Traililla 21 kilometrin matkan, mutta flunssan rippeet ja parin viikon päässä häämöttävä Dublinin maraton saivat minut toisiin aatoksiin. Päädyinkin juoksemaan kympin. Tavoitteita ei ollut, sillä kyseessä oli ensimmäinen polkukisani enkä tiennyt, mitä odottaa. Juoksu sujui kuitenkin todella hyvin ja tulin naisten yleisessä sarjassa peräti kolmanneksi. Hieno avaus polkukisojen maailmaan! Kisapostauksen pääset lukemaan täältä.

021117

Lokakuun lopussa koitti kauden päätavoitteeni eli Dublinin maraton. Olin treenannut ahkerasti Omegawaven ohjelman avulla koko syksyn. Milanon maratonilla ennätys tuli vaikkei sitä erityisesti lähdetty edes hakemaan, joten odotukseni Dublinia kohtaan olivat korkealla. Juoksu oli kuitenkin tuntunut hieman takkuiselta lokakuussa. Kisa meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, vaikka maratonin viimeiset kilometrit olivatkin vaikeimmat kuin koskaan ennen. Juoksu ei missään nimessä ollut helppo tai vahva, mutta selvisin silti maaliin ennätysajassani 3:22:30. En kuitenkaan osannut iloita samalla tavalla kuin Milanossa. Juoksu ei tuntunut samalta – kuntoni tuntui ennätyksestä huolimatta laskeneen keväästä. Lisää tästä vaikeasta kisasta voit lukea täältä.

261103

Marraskuun otin ihan rauhassa maratonilta palautuen. Ja se tuntuikin kestävän todella pitkään. Juoksu ei vaan tahtonut kulkea, ei sitten millään. Toisaalta en edes ehtinyt treenaamaan samalla tavalla kuin ennen. Töiden ja koulun yhdistäminen tuntui äärimmäisen raskaalta ja jostain oli tingittävä – tällä kertaa se oli juoksuharrastus. Päätin suosiolla viettää ylimenokautta ihan rauhassa sen kummempia stressaamatta. Treenasin kevyesti ja kävin jälleen minilomalla Lapissa – tällä kertaa Levillä laskettelemassa ja hiihtämässä.

img_4643

Joulukuussa jatkoin marraskuun linjaa. Yritin tasapainoittaa kiireistä arkeani tuulettamalla päätäni aina silloin tällöin lenkkipolulla, mutta ”kunnon” treenaamisesta ei tullut mitään. Kävin kuitenkin hakemassa joulufiilistä Joulujuoksusta, josta voit lukea täältä. Joulujuoksu oli ensimmäinen vähän kovempi treenini, joka suoraan sanottuna tuntui yllättävän raskaalta. Vähän jopa huolestuin kunnostani, mutta ehkä se tästä vielä kohenee kun pääsee taas kunnolla treenaamaan. Joulu itsessään meni kivasti perheen luona Salossa, syöpötellen ja nautiskellen. Uuttavuotta vietettiin tänä vuonna Roomassa.

070102

Aika tapahtumarikas vuosi tosiaan takana. Kaksi maratonia, neljä puolikasta, kaksi kymppiä, yksi 17 kilometrin kisa ja yksi polkujuoksukisa. Ennätys kaikilla matkoilla ja peräti kuusi ennätyksen rikkomista. Hurjat 2912 juostua kilometriä. Vuosi ei kuitenkaan ollut tasainen. Alkuvuosi oli melkoista tykitystä juoksun suhteen, mutta loppuvuodesta kulki tahmeasti ja juoksumotivaatiokin oli ajoittain vähän kateissa. Lisäksi bloggaamiseen ei enää riittänyt aikaa, sillä koulu ja työt heittivät kapuloita rattaisiin. Toisaalta on ihan hyvä huomata, että elämässä on muutakin kuin pelkkä juoksu. Myönnettäköön, että aina näin ei ole ollut. Muutama vuosi sitten elämääni ei juuri muuta mahtunutkaan. Ehkä on ihan tervettä keskittyä välillä muihinkin asioihin. Myös somettamisen ja bloggaamisen vähentäminen on toisinaan ihan hyväksi – tuntuu kuin olisin pystynyt olemaan viime aikoina entistä enemmän omien ajatusteni kanssa ja myös saaneeni tutkittua tarkemmin suhdettani koko juoksuharrastukseen, mikä ei olekaan osoittautunut ihan yksinkertaiseksi. Ehkä näidenkin asioiden takia olen ottanut juoksuun pienenpientä etäisyyttä aiempaan verrattuna. Näitä juttuja saatan avata tulevaisuudessa vielä tarkemmin, kunhan saan ensin itse pohdittua niitä kunnolla.

Vielä pari sanaa tämänhetkisestä terveydentilastani. Alkuvuodesta selkeästi laskenut kuntoni ja noussut sykkeeni (myös leposyke!) kieltämättä huolestuttaa. Miksi juoksu ei kulje lähimainkaan samalla tavalla kuin keväällä? Tuolloin juoksin 25 kilometriä kahteen tuntiin, nyt saisin pidettyä moista vauhtia yllä hädin tuskin tuntiakaan. Epäilin jo anemian palaamista, sillä oloni on tismalleen samanlainen kuin anemia-aikoina, mutta ainakin pika-hb-testin mukaan hemoglobiinini on normaalilla tasolla, jopa korkealla. Syy saattaa löytyä myös stressistä, sillä kulunut syksy on ollut todella raskas. Oli miten oli, vointini on ollut muutenkin sen verran heikko viime aikoina (univaikeuksia, korkeaa leposykettä, väsymystä ja hengästymistä), että taidan suunnata lääkärille. Kokemuksia ja vinkkejä tämänkaltaisista ongelmista otetaan kuitenkin kernaasti vastaan!

100837

Viime vuoden tavoitteiden toteutumisesta ja tavoitteista tälle vuodelle kirjoittelen myöhemmin lisää. Yksi tavoite olisi palata taas aktiivisempaan blogin kirjoittelemiseen sekä muiden blogien seuraamiseen, mutta kaikki riippuu työ- ja opintokuvioistani. Nyt jään pureskelemaan mietteitäni tulevasta vuodesta, riemukasta vuoden 2017 alkua teille kaikille!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Juoksuvuosi 2016

  1. Kuulostaa ylikunnolta. Suosittelen lämpimästi lääkärikäyntiä.

    Muuten onnittelut loistavista juoksutuloksista menneenä vuonna! Toivottavasti löydät taas juoksun ilon ja pääset nautiskelemaan lenkkipolulle.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Joo, tällä hetkellä odottelen tuloksia verenkuvasta, mutta ainakin hemoglobiini on kunnossa. Ylikunto ei tunnu todennäköiseltä, sillä olen mielestäni treenannut nyt monta kuukautta tosi kevyesti. Mutta eihän sitä tiedä. Jos verikokeiden tuloksista ei selviä mitään niin täytynee mennä uudestaan lääkäriin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s