Ylikuntokuulumiset sekä GoExpo-arvonta!

Hellurei pitkästä aikaa!

IMG_20170305_164354_769

Luulin, että juoksutauon aikana olisi vihdoinkin aikaa myös aktivoitua blogin puolella, mutta olin väärässä. Kyse ei oikeastaan ole ajan puutteesta vaan siitä, että juoksujuttujen miettiminen vaan masentaa ja siksi myöskään juoksublogin kirjoittaminen ei ihan hirveästi motivoi. Nyt on tosiaan takana kaksi viikkoa juoksutaukoa ylikunto-diagnoosin jälkeen. Juoksun sijaan olen kyllä harrastanut kevyttä liikuntaa: kävellyt pitkiä kävelylenkkejä, käynyt jooga- ja pilatestunneilla, uinut, tehnyt kevyttä keskivartalotreeniä sekä treenannut crosstrainerilla ja kuntopyörällä. Kaikessa liikunnassa olen pitänyt huolta siitä, että sykkeet ovat pysyneet alle 120:n.

Jos totta puhutaan, niin kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaita. En ole tottunut pitämään juoksutaukoa. Toisinaan olen istunut neljän seinän sisällä hyvin ahdistuneena ja masentuneena, ja saanut ahdistuksissani taas niitä tuttuja syömiskohtauksia. Suhteeni ruokaan on taas hieman notkahtanut huonompaan suuntaan, mikä oli odotettavissakin. Kun ei kuluta juuri lainkaan, on vaikeaa syödä sopivan verran – ei liikaa eikä liian vähän. Usein syömiseni on mennyt överiksi ja olo on jatkuvasti turvonnut. Syyllistävät syömishäiriöäänet pyrkivät taas pintaan, mutta nyt tiedostan ne ja pistän vastaan. Joka päivä yritän tsempata ja syödä mahdollisimman normaalisti. Yritän ajatella, että juoksutauko on vain väliaikaista – pian pääsen taas liikkumaan ja silloin oikeaoppisen ruokarytmin ja -määränkin löytäminen taas luonnistuu helpommin. Ja ravintohan on yksi tärkeimmistä jutuista, kun yritetään päästä eroon ylikunnosta. Pitää syödä riittävästi, monipuolisesti ja terveellisesti.

nfd

Tuntuu, että mitä pidempään olen juoksematta, sitä enemmän asenteeni juoksua kohtaan muuttuu. Ylikunnon alussa pelkäsin, että lihoaisin näiden lepoviikkojen aikana muodottomaksi ja että kuntoni romahtaisi eikä enää koskaan nousisi entiselle tasolleen. Nyt en enää edes mieti kuntoani tai juoksuvauhtiani. Haluaisin ylipäätään päästä juoksemaan: tekemään sitä, mitä rakastan. Ennätykset ja vauhdit tuntuvat ihan toissijaisilta. Pahin pelkoni on, että tauko jatkuu niin pitkään, että missaan kaikki keväälle ja kesälle suunnittelemani kisat ja tapahtumat. Haluaisin niin juosta Varsovan maratonin – vaikka sitten viiteen tuntiin.

Mutta pahalta näyttää. Olen tarkkaillut ortostaattista sykettäni nyt parin viikon ajan. Ortostaattinen syke lasketaan niin, että ensin mitataan aamusyke makuulta, sitten noustaan seisomaan ja mitataan syke uudelleen minuutin päästä. Näiden sykkeiden erotus on ortostaattinen syke. Ja sen pitäisi olla kaiketi alle 20 – joidenkin mittareiden mukaan jopa 10 paikkeilla. Mutta itselläni se tuntuu vaan kasvavan joka aamu, vaikken ole liikkunut juuri lainkaan. Tänä aamuna ortostaattinen sykkeeni oli peräti 40. Lukemat kertovat karua kieltä palautumisen keskeneräisyydestä. Telakalla taidetaan pysyä vielä vähintään toiset kaksi viikkoa.

IMG_20170308_214423_940

Sairastuin tosin jo alkuviikosta pikku flunssaan, mikä toki osaltaan nostaa leposykettä sekä ortostaattista sykettä. Flunssa on oikeastaan ollut ihan hyvä juttu: se on pakottanut minut lepäämään oikeasti eikä vain etsimään joka päivälle jotain juoksun korvaavaa kevyttä liikuntaa. Tällä viikolla olen käynyt vain kevyillä kävelylenkeillä ja pitänyt sykkeet visusti korkeintaan 100:n tuntumassa. Ehkä flunssan jälkeen olo on jo toinen.

Mutta ei auta valittaa. Nyt pitää vaan keskittyä muihin asioihin. Onneksi voin kuitenkin olla optimistinen ja suunnitella tulevaa juoksuvuottani, vaikken tällä hetkellä juoksemaan pääsisikään. Yksi tulevan juoksuvuoteni kohokohta on tänäkin vuonna Helsinki City Run! Olen taas tänäkin vuonna mukana HCR Street Teamissa. Tapasimme Street Teamin kanssa pari viikkoa sitten ja siitä porukasta saa kyllä voimaa ja tukea ❤ Mahtavia tyyppejä taas mukana! Helsinki City Runia en halua todellakaan missata – onneksi toukokuuhun on vielä aikaa 🙂

IMG_20170224_190128_025

HCR on tänäkin vuonna mukana GoExpo-messuilla! GoExpo on valtava urheiluun, ulkoiluun, liikuntaan ja hyvinvointiin keskittynyt messutapahtuma, joka järjestetään 17.-18.3. Helsingin Messukeskuksessa. Itse kävin messuilla viime vuonna ensimmäistä kertaa ja oli kyllä aivan mielettömästi kaikkea mielenkiintoista kuultavaa, nähtävää, testattavaa ja ostettavaa. Tänä vuonna Suomen Urheiluliitto ry on mukana toteuttamassa GoExpon uudistunutta RunSport-aluetta. Alueella on tänä vuonna asiantuntijahaastatteluja ja puheenvuoroja mielenkiintoisista teemoista: perjantain aiheena on työterveys ja hyvinvointi, lauantaina kuntourheilu ja trendit sekä sunnuntaina perheen, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen sekä raskauden jälkeinen harjoittelu. RunSport-alueesta voit lukea lisää HCR:n tai GoExpon sivuilta!

Itse olen toki tänäkin vuonna menossa messuille – tällä kertaa myös hommiin. Toivottavasti messuilta löytyisi motivaatiota, mikä edesauttaisi palautumista ja auttaisi olemaan maltillinen. Ilokseni sain kolme lippua arvottavaksi blogini lukijoille!! Aikuisten lippu maksaa ennakkoon 16 € ja ovelta pari euroa enemmän, joten nyt voit säästää selvää rahaa 🙂 Osallistu arvontaan kommentoimalla alle, mikä GoExpo-messuilla kiinnostaisi eniten just sua! Arvon liput maanantaiaamuna – osallistumisaikaa on siis tämän viikon loppuun asti. Täytä myös sähköposti-laatikko kommentoidessasi, jotta saan toimitettua sähköiset liput perille voittajille.

IMG_20170306_220333_946

P. S. Lisäsin (tai ainakin yritin – toivottavasti toimii!) blogini parin lukijan pyynnöstä vihdoinkin Bloglovin-palveluun – pistäpä ihmeessä seurantaan 🙂

43 kommenttia artikkeliin ”Ylikuntokuulumiset sekä GoExpo-arvonta!

  1. RunSport-alue kuulostaa mielenkiintoiselta! Juoksun lisäksi lähellä sydäntäni ovat hevoset, joten myös GoExpon yhteydessä oleva Horse Fair-alue tulisi tutuksi.;)

    Tsemppiä muuten ylikunnon kanssa! Itsellänikin oli melkein kuukauden tauko juoksemisesta ja olin kans varma, että siinä meni se kunto ja tervetuloa kilot. Mutta tauko olikin ihan hyvä juttu. Juoksu tuntuu taas kivemmalta ja kuntoakin on vielä jäljellä / palailee hyvää vauhtia takaisin. Tavoitteena olisi taas HCR.:)

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista! GoExposta löytyisi sulle siis paljonkin kaikkea mielenkiintoista 🙂

      Ja tulipa hyvä mieli tuosta sun tarinastasi. Ei se kuukauden tai parin lepo olekaan siis varmaan maailmanloppu vaikka siltä välillä tuntuu. Kyllä se kunto sieltä taas nousee 🙂 Tsemppiä sulle kohti HCR:ää!

      Tykkää

  2. Kaikki juoksuun liittyvä ja erityisesti sunnuntain aiheet kiinnostaisivat kovasti! 🙂

    Hurjasti tsemppiä juoksutaukoon ja ylikunnosta toipumiseen! Kunhan paranet, osaat nauttia juoksusta varmasti enemmän kuin koskaan ennen 🙂 itsekin olen joskus pitänyt lyhyitä juoksutaukoja ylirasittumisen takia ja se on vienyt pitkällä aikavälillä vain kuntoa eteenpäin ja antanut juoksuun rentoutta. Nyt raskauden takia jo monta kuukautta juoksematta odotan niin innolla kesää ja juoksulenkkejä!

    Mukavaa kevättä! 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista Taru 🙂

      Ja kiitos myös tsempeistä. Tulee aina vähän parempi fiilis kun kuulee, miten joku toinen on selvinnyt tauoista ja muista hidasteista voittajana. Eli kai se tauko tekee välillä ihan hyvää, kuten sanoit. Mukavaa kevättä myös sinulle – toivottavasti pääset taas pian juoksemaan 🙂

      Tykkää

  3. Kiitos kivasta arvonnasta, Katju!

    MInua kiinnostaa tietysti juokseminen, perheen yhteinen liikuntata ja lasten kanssa treenaaminen. =) Minä taidan ottaa vielä pienet asiantuntijani mukaan tekemään kokemusperäistä ”tutkimusta” messujen annista lasten näkökulmasta.. Viikonlopun jälkeen tiedän, oliko se hyvä idea…=)

    Harmitus tuon ylikuntosi kanssa, mutta toivottavasti käännät senkin asian vain vahvuudeksesi ajan mittaan, vaikka nyt ei siltä tuntuisi. Nyt jos tuntuu, että juoksusta kirjoittaminen on vaikeaa, niin onnistuisiko JUOKSUKAVERIkirjaan kirjoittaminen? =)

    Blogimaailmassa on nyt tosi trendikästä kirjoittaa kaverikirjaa niinpä TAKOMORUNNERS teki siitä ihan oman version ja haastaa omia bloggaajia vastamaan kirjaan ja haastamaan mukaan myös muita juoksun ystäviä. Kirjoittaisitko SINÄ JUOKSUKAVERIKIRJAAMMEI? Kopioi kysymykset ja kirjoita omat vastauksesi – julkaise blogissasi ja tule huikkaamaan mun kaverikirjasivun kommentteihin, että olet kirjoittanut ja jaa linkki postaukseesi. =) KIITOS!

    Takomorunnersin juoksukaverikirja:

    Kuka olet:
    Missä päin vaikutat:
    Mitä teet työksesi:
    Mitä harrastat:
    Lempiruokasi:
    Mitkä on lempilajisi:
    Minkä merkkinen juoksukenkä olisit:
    Kerro lempparikisasi jos sellaisia on:
    Mikä on paras juoksutuloksesi:
    Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi:
    Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana:
    Entä heikkoutesi:
    Jos saisit lisätunteja vuorokauteen:
    Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen:
    Missä maassa haluaisit juosta:
    Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten:

    Jaa Takomorunnersin juoksukaverikirjaa eteenpäin!

    Kuka tahansa juoksuharrastaja, lenkkeilijä, koiralenkkeilijä, polkujuoksija, ultraaja vai mitä kaikkia näitä nyt olikaan – rakkaalla lapsella on monta nimeä – kaikki te joiden sydän sykkii jollain muotoa juoksulle – kirjoittakaa juoksukaverikirjasivu, niin tulemme lukemaan. =)

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista Marika! 🙂 Ehkä törmätään messuilla!

      Ja tämä juoksukaverikirja pitää ehdottomasti pistää käytäntöön! Riikka haastoikin mut tähän omassa blogissaan – otan haasteen ehdottomasti vastaan ja ilmoittelen sulle sitten 🙂

      Tykkää

  4. En osallistu arvontaan, kun olen ulkomailla, mutta halusin kommentoida tuota juoksemattomuusasiaa. Että tiedän hyvin nuo ajatukset. Itsehän olen ollut neljä vuotta lähes yhtäjaksoisesti juoksukiellossa, eikä se paino ole mihinkään noussut, vaikka niin helposti kuvittelee. Olen myös ollut kuukausia ihan täysin liikkumatta, eikä taivas ole tippunut niskaan. 🙂 Se on se sairaus tai mikä lie liikunta-addiktio, mikä siellä taustalla huutelee. Niiden pelkojen kohtaaminen, eli liikkumattomuus, voi tehdä joskus ihan hyvää.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista Suvi 🙂

      On aina vähän helpompi käsitellä tätä koko juoksemattomuusasiaa kun joku puhuu kokemuksesta. Addiktiohan se on ja itselläni liittyy vielä syömishäiriöön. Ei lainkaan helposti kitkettävä ajatusmalli, mutta ei tässä muukaan auta kun vaan levätä. Kyllä tämä ihan varmasti tekee hyvää, kuten sanoit 🙂

      Tykkää

      1. Niin se itselläkin liittyi/liittyy. Eli ihan samoja ajatuksia varmasti jaetaan. Ei tää mullekaan ole edelleenkään mitenkään helppoa, mutta paljon helpompaa kuin silloin vuosia sitten ensimmäisen vamman ilmaantuessa. Mä kyllä tiedän, miten asiat ovat, se käytännön toteutus on vaan aina astetta haastavampaa. 🙂 Just tässä taas pahenevan vaivan kanssa kamppailen ja osin samoja ajatuksia mullakin pyörii päässä. Vaikka sen tosiaan olen jo oppinut, että ei se paino tuosta vaan nouse, vaikka ei treenaisi yhtään. Silti edelleen koen, että syöminen on vaikeampaa, kun en liiku. Ja samalla tiedän, ettei sen pitäisi olla niin. Kyllä ihmisen pitää syödä, vaikka ei liikkuisikaan. Se on se sairaus, mikä tekee asiasta niin hankalan.
        Tsemppiä sinne!

        Tykkää

Jätä kommentti