Kannustusjoukoissa Varsovassa

290411

Blogihiljaisuus rikkoutuu hetkellisesti! Ihan tietoisesti olen taas ottanut etäisyyttä juoksumaailmaan, myös blogeihin. No, eipä tässä oikeastaan hirveästi kirjoiteltavaa olisikaan ollut… Ylikuntotilanteen seuraaminen ja jauhaminen osaltaan vaan lisää ahdistusta ja masentuneisuutta. Olen oikeastaan yrittänyt olla ajattelematta juoksua lähes ollenkaan – keskittynyt muihin asioihin, kuten penkkiurheiluun, hyviin tv-sarjoihin, kirjoihin, opiskeluun ja kavereiden treffaamiseen. Vaikka juoksu on toki jatkuvasti takaraivossa, se tuntuu aina vaan kaukaisemmalta ja elämä ilman juoksua päivä päivältä helpommalta. Tuntuu kuin viimeisimmästä lenkistäni olisi ikuisuus – hetkinen, siitähän itse asiassa on! Yli kaksi kuukautta juoksutaukoa jo takana. En edes muista enää, miltä juokseminen tuntuu. Ja sehän tässä vasta ahdistaa.

Viime viikonloppuna en kuitenkaan voinut olla ajattelematta juoksua. Lähdimme perjantaiaamuna kaverini Ann-Marien kanssa Varsovaan, jonka piti olla seitsemännen maratonini tapahtumapaikka. No, olin jo pitkään tietoinen siitä, etten tulisi maratonia juoksemaan. Anni aikoi suunnata kisaexpossa kympin jälki-ilmoittautumiseen, joka maksoi vaivaiset 15 euroa. Vielä torstai-iltana olin luottavaisin mielin pakannut laukkuuni juoksukamat ja ajatellut hölkkääväni kympin Annin kanssa n. 80 minuuttiin – tai tarvittaessa vaikka käveleväni maaliin viimeiset viisi kilometriä.

Perjantain aikaista lentoa edeltävät heikot yöunet kuitenkin enteilivät pahaa. Olin koko ensimmäisen reissupäivän todella väsynyt, mutta illalla uni ei tahtonut tulla sitten millään. Ei auttanut edes InterContinentalin mielettömän pehmeä ja valtava sänky untuvatyynyineen. Heräilin pitkin yötä hikisenä ja sydän takoen.

Lauantaiaamuna tiesin, ettei olisi mitään järkeä hölkötellä yhtäkään kilometriä sunnuntaina. En ollut juoksukunnossa, piste. Flunssainen olo, kylmä hiki ja korkea syke kielivät siitä, että on oikeastaan ihan se ja sama, juoksenko kilometrin vai kymmenen ja kuinka kovaa tahansa. Rasitus se on pienikin rasitus – ja se vain syventäisi ylikuntoani ja pidentäisi paranemisaikaa. Senpä takia odotan kärsivällisesti sitä hetkeä, kun ihan oikeasti tunnen itseni terveeksi ja uskallan lähteä juoksemaan ilman pelkoa siitä, että tilani huonontuisi tai juoksu tuntuisi pahalta.

hdr

Lauantaina suuntasimme expo-paikalle Varsovan urheilustadionin kupeeseen siis hieman poikkeuksellisissa tunnelmissa. Yleensä kisa-expossa on jännittynyt ja odottava tunnelma, puhkun tyypillisesti intoa enkä malta odottaa seuraavaa päivää. Kierrän kojuja, testaan kaikkea ja teen hankintoja tulevia kisoja varten. Nyt ei ollut intoa siihenkään, vaikka expo-puitteet olivat taas massiivista luokkaa. Hain pakettini ja alakuloisena kuuntelin ”good luck” -tsemppauksia. Osallistumismaksu oli euroissa kolmenkympin luokkaa ja sisälsi mm. kisapaidan, myslipatukan, urheilujuomaa ja jopa ihan kunnon urheilukassin. Vähän eri luokkaa siis tuo hinnasto verrattuna totuttuun.

290404

Perjantai ja lauantai sujuivat Varsovassa kivasti. Expoa lukuun ottamatta sain onneksi pidettyä ajatukseni poissa juoksusta. Shoppailimme, söimme terveellisesti ja käväisimme vanhassa kaupungissa. Lauantai-iltana menin nukkumaan sekavissa tunnelmissa. Oli niin outoa ajatella, että huomenna se maraton nyt sitten juostaan, mutta itse en ole juoksemassa. DNS. Elämäni ensimmäinen sellainen. Yleensä lauantai-ilta ennen maratonia on jännittävä ja kutkuttava, täynnä rutiineja, strategian hiomista ja henkistä valmistautumista. Tyypillisesti en olisi nauttinut viinilasillista ennen nukkumaanmenoa tai valvonut huoletta puoleenyöhön saakka. Mutta tämä ei ollutkaan tyypillinen maratonreissu.

dav

Sunnuntaina heräsimme seiskan pintaan. Sekä maraton että kymppi lähtivät yhdeksältä samasta paikasta urheilustadionin vierestä. Suuntasimme stadionille metrolla, hyvästelin Annin ja siirryin Suomen lippuni kanssa sillalle lähtöpaikan lähettyville seuraamaan lähtöä.

Oli kieltämättä raskasta nähdä maraton-juoksijoita, jotka lämmittelivät jännittyneinä ja hölkkäilivät kohti lähtöviivaa. Yritin kääntää tilanteen edukseni ja ajatella, ettei ainakaan tarvitse jonottaa bajamajoihin, hytistä kylmissään ennen lähtölaukausta tai valmistautua henkisesti maratonin raskaisiin osuuksiin. Ärsytys hieman laantui, kun pääsin seuraamaan lähtötilannetta ylhäältä käsin sillalta, jonka alta kympin juoksijoiden alkutaival kulki.

hdr

Kisastrategian puutteessa olin laatinut itselleni kannustusstrategian. Kävelin heti startin jälkeen keskustaan, missä tavoitin maratonin kärkiryhmän parinkymmenen minuutin paikkeilla. Sieltä jatkoin matkaani maratonreitin vartta juoksijoita kannustaen. Reitin varrella kieltämättä tuli taas mieleen, miten mahtavia kisat ovat – toisaalta oli ihan hauskaa olla kannustamassa juoksijoita. Maratonreitiltä lähdin ylittämään siltaa kohti kympin reittiä. Silta olikin vain autoilijoille, joten kannustusstrategiani meni pahasti pieleen ja suuntasin suoraan takaisin stadionille. En ehtinyt lainkaan kympin reitin varrelle enkä edes maaliin Annia vastaan – tämä kun juoksikin kympin reiluun tuntiin! Itse saavuin maalialueelle n. 10:20 varmaankin 8 kilometriä reippaasti käveltyäni. Ihan tarpeeksi kova ”treeni” sekin, haha! 😀 Ja jo pelkkä pikakävely aiheutti sen verran kipeät jalat seuraavaksi päiväksi, että oli todellakin oikea ratkaisu jättää juoksut väliin!

290408

Siinä vielä vähän aikaan fiilisteltiin kisatunnelmaa Annin kanssa ja suunnattiin sitten takaisin hotellille. Kello oli vasta yhdentoista paikkeilla, koko päivä siis vielä edessä! Kävimme syömässä ja pyörimässä aurinkoisella kävelykadulla. Otettiin ihan iisisti loppupäivä. Illalla kävimme vielä testaamassa hotellin ylimmän kerroksen kuntosalin ja saunaosaston, josta oli hulppeat maisemat kaupungin ylle.

hdr

Maanantai meni lähinnä vanhassa kaupungissa – kirkoissa vieraillessa ja kahviloissa istuskellessa. Illalla suuntasimme kotiin. Kokonaisuudessaan reissu oli hyvin erilainen kuin (maraton)reissuni yleensä. Ei ollut niin hirveä kiire jatkuvasti paikasta toiseen. Ei stressiä siitä, että nyt ehdittäisiin varmasti kiertää kaikki nähtävyydet. Ei päänsärkyä siitä, mitä voi ja mitä ei voi syödä ja juoda ennen kisa-aamun koittoa tai siitä, ettei vaan tulisi käveltyä liikaa. Ei myöskään pelkkää kävelyä aamusta iltaan. Oli myös hetkiä, kun vain löhöilimme hotellilla tekemättä yhtään mitään. Aamuja ilman herätyskelloja, päiviä ilman sen tarkempia suunnitelmia. Välillä olen viikonloppureissujen jäljeltä entistä stressaantuneempi ja uupuneempi, nyt tunsin oloni levänneeksi ja rentoutuneeksi. Olenko oppinut vähän chillaamaan, ottamaan rennommin? Ehkä. Ei taida olla ihan liioiteltua sanoa, että ylikunto on tainnut asenteellisella tasolla muuttaa jotain jopa parempaan suuntaan.

290402

Orlen Warsaw Marathon näytti hyvin järjestetyltä, isolta tapahtumalta. Tunnelma oli loistava ja reitti näytti kivalta. Puitteet maalialueella ja expossa olivat myös kattavat. Miinusta tulee ohjelmalehtisestä ja nettisivuista, joiden englanninkielinen osuus oli olematon – esimerkiksi exposta ei ollut netissä sanaakaan englanniksi. Hinta oli ehdoton plussa – Varsova oli muutenkin sen verran halpa paikka, että varmana tulee mentyä uudelleenkin. Ehkäpä maratonin merkeissä. Tuntuu, että nähtävääkin jäi vielä!

dav

Semmoinen, vähän erilainen kisaraportti tällä kertaa. Kiitokset vielä Annille, joka oli ihan huippua matkaseuraa ja jaksoi kuunnella juoksemattomuuskiukutteluani 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s