Vuosi 2019 pähkinänkuoressa

Huomaan, että juoksuhöpinäni ovat siirtyneet entistäkin enemmän Instagramin puolelle (@katjuruns), joka on itselleni tällä hetkellä paljon blogia kätevämpi ja mieluisampi julkaisukanava. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa pienen yhteenvetopostauksen viime vuodesta ennen kuin suuntaan katseen vuoteen 2020 ja sen suunnitelmiin.

Tammikuu

Tammikuussa 2019 jatkoin siitä, mihin loppuvuodesta 2018 jäin. Juoksin siis jatkuvasti säännöllisemmin ja kokeilin myös pidempiä lenkkejä. Juoksu alkoi sujua ja tunsin vihdoin palautuneeni ylikunnosta. Mitään treeniohjelmaa minulla ei ollut vaan treenasin fiiliksen mukaan, lähinnä eripituisia pk-lenkkejä kauniista talvesta nauttien. Aktivoiduin jälleen somessa.

 

Helmikuu

Helmikuussa aloin elätellä haavetta maratonista jo keväällä. Annoin perinteisen synttärilenkkini tehdä päätöksen maratonista puolestani. 28-vuotissyntymäpäivänäni juoksin 28 kilometrin lenkin, jonka perusteella löin lukkoon päätökseni maratonista. Pitkä lenkki kulki nimittäin mainiosti. Synttärilenkkini jälkeen juokseminen jäi tosin matkustelun takia vähän vähemmälle.

Maaliskuu

Maaliskuussa aloin vihdoin pitkästä aikaa treenata kohti tiettyä päämäärää, maratonia! Päätin juoksevani toukokuussa Helsinki City Marathonin, joten aikaa treenaamiseen oli juuri sopivasti. Treenit kulkivat hyvin ja nautin siitä, kun juoksemisella oli päämäärä ja tarkoitus. Itse lenkit olivat kuitenkin yhä enimmäkseen peruskestävyyttä.

Huhtikuu

Huhtikuussa maratontreeni jatkui samaan tapaan. Nautin lämpenevistä kevätkeleistä ja tunsin itseni onnekkaaksi ja iloiseksi, kun sain juosta.

Toukokuu

Toukokuussa koitti ensimmäinen maratonini kahteen ja puoleen vuoteen! Päivä oli ikimuistoinen ja juoksu äärimmäisen tunteikas – ja vaikea! Onnistuin jopa alittamaan neljän tunnin rajan, vaikka olin treenannut vasta puoli vuotta: loppuaikani oli 3:44:53! HCRD oli itsessään myös mieletön päivä, sillä pääsin kurkistamaan taas tapahtuman kulisseihin ollessani osa HCRD:n sometiimiä. Somehommissa olin häärinyt koko kevään ja siinä samalla saanut orientoiduttua tulevaan kisapäivään toki erinomaisesti. Kattavan kisaraportin voit lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kesäkuu

Kesäkuun lopulla lähdin muutamaksi viikoksi Ugandaan vapaaehtoistyöhön. Tiesin, että maratonin ja vapaaehtoistyöhön lähdön välissä tulisi treenattua vain peruskestävyyttä fiiliksen mukaan. Nautiskelin lämpimistä keleistä rennosti treenaten. Juhannuksen vietin Kolilla. Kansallismaisemat vaihtuivat nopeasti hyvin erilaisiin, kun lähtö Ugandaan koitti juhannuksen jälkeen.

Heinäkuu

Heinäkuun pari ekaa viikkoa vietin Ugandassa, jossa en päässyt juoksemaan lainkaan. Tiesin tämän toki jo ennen vapaaehtoistyöhön lähtemistä. Kolmen viikon aikana tein muutamia kehonpainotreenejä ja joogasin silloin tällöin, mutta muuten treenaaminen jäi kokonaan. Muutaman viikon juoksemattomuus tuntui ekoilla lenkeillä Suomeen palattuani, mutta kunto palasi yllättävän nopeasti entiselleen.

Elokuu

Päätin lyödä lukkoon vielä toisen maratonin vuodelle 2019. Punnitsin erilaisia vaihtoehtoja syys-lokakuussa ja päädyin Bournemouthin maratoniin. Kun keväällä olin keskittynyt yksinomaan peruskestävyyden ja vankan pohjakunnon kartuttamiseen, nyt päätin treenata monipuolisemmin samaan tapaan kuin ennenkin maratoneille valmistautuessani. Porrastin treenieni tehoa selkeämmin ja sisällytin mukaan myös vauhtikestävyyttä ja lihaskuntoa loikkien muodossa. Elokuussa juoksin myös vuoden toisen kisani, kympin Paavo Nurmi Marathonilla Turussa. Lopputulos 43:39 jäi vain puolisen minuuttia kympin ennätyksestäni, mikä loi itseluottamusta ja varmuutta siitä, että oikealla tiellä ollaan.

Syyskuu

Maratontreenini jatkui syyskuussa samaan tapaan. Juoksu kulki hyvin. Vielä pari viikkoa ennen maratonia päätin juosta puolikkaan ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, tapahtumana Espoon Rantapuolikas. Ajattelin juoksevani maratonvauhtisen kenraalitreenin, mutta jalat veivät mennessään ja saavuinkin maaliin ajassa 1:37:09, mikä jää vain muutaman minuutin ennätyksestäni. Rantapuolikas oli yksi vahvimmista juoksuistani koskaan ja lisäsi taas itsevarmuuttani maratonia varten. Toisaalta pelkäsin, etten ehtisi palautumaan aivan täysin maratonille.

Lokakuu

Bournemouthin maraton osui lokakuun alkupuolelle. Se oli raskain ja tuskaisin juoksemani maraton. Reitti oli haastava, epätasainen ja tuulinen. Hyydytin koko kroppani aika perusteellisesti jo ennen puoliväliä ja mietin monta kertaa lopettavani koko leikin kesken. Pääsin kuitenkin maaliin niukasti alle 3:30:n ja olin suoritukseeni lopulta äärimmäisen tyytyväinen. Raskaan koitoksen jälkeen lähdin syysloman viettoon Singaporen suunnalle. Loma tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan ja juoksutauko teki hyvää.

Marraskuu

Rennomman lokakuun jälkeen alkoivat treeneissäni uudet tuulet, kun päätin sisällyttää treeniohjelmaani ainakin ylimenokauden ajaksi kuntosalitreeniä. Hankin salijäsenyyden ja Juha teki mulle ohjelman, jonka mukaan treenaisin kahdesti viikossa juoksun lisäksi. Aluksi oli vaikeaa hyväksyä se fakta, että juoksua tulisi salikauden aikana olemaan vain 3-4 kertaa viikossa, mutta sain kuitenkin melko sulavasti yhdistettyä salitreenin ja juoksun. Opin myös pitämään salilla treenaamisesta ja ymmärsin sen hyödyt.

Joulukuu

Joulukuussa jatkoin samaa treenirytmiä, johon olin jo marraskuussa tottunut. Tyypilliseen viikko-ohjelmaani kuului kaksi salikertaa, yksi pitkis, yksi kovempi treeni, yksi (kevyt) tunnin pk-lenkki sekä toisinaan 15-45 minuutin pk-treeni salitreenin päälle. Treeni oli melko kovaa, mutta opettelin myös pitämään säännöllisesti kevyempiä treeniviikkoja ja lepoa, jotta myös palauduin. Joulukuussa juoksin myös vuoden toisen kympin kisani Aktia Cupissa Vantaalla. Tavoitteena oli kova treeni, mutta lopputuloksena juoksinkin kympin enkkani: 43:01! Ennätys tuli yllätyksenä, sillä en ollut maratonin jälkeen keskittynyt juoksuun enkä vielä treenannut paljoa vauhtikestävyyttä. Olin todella tyytyväinen juoksuuni, mutta joulukuun loppupuolella tuli takapakkia. Koko syksyn vaivannut vatsakipuni paheni yhtäkkiä ennen joulua. Pahimmat vatsavaivat kestivät lähes pari viikkoa, mutta nyt tilanne on jo helpottanut, vaikkei vatsa ihan normaali vieläkään ole. Rajut vatsavaivat vaikuttivat treenaamiseen niin, että pidin lähes viikon täyttä taukoa kaikesta urheilusta. Viikon jälkeen koitin treenata kevyesti, mikä sujui ihan hyvin, mutta oloni oli kuitenkin vielä väsynyt ja voimaton.

Tästä tilanteesta siis aloitin vuoden 2020: epätietoisena vatsastani ja toiveikkaana siitä, että pääsisin pian taas liikkumaan ja treenaamaan normaalisti. Mulla on paljon suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle ja aion kertoa niistä pian! Nyt kuitenkin koitan saada itseni kuntoon ja takaisin treeniohjelman pariin.

Vuosi 2019 oli monella tapaa itselleni ihan mieletön vuosi – sekä juoksun että yksityiselämän suhteen. Pääsin vihdoin eroon ylikunnostani, juoksin kaksi maratonia, kaksi kympin kisaa ja yhden puolikkaan, tein kympin ennätyksen, juoksin 2400 kilometriä, opin vihdoin syömään kunnolla, tutustuin salitreeniin ja opin pitämään siitä. Tunsin itseni terveemmäksi, onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi kuin aikoihin. Palaset tuntuivat vihdoinkin loksahtelevan paikoilleen elämässä. Vuosi 2020 saa olla aika mieletön päihittääkseen vuoden 2019 🙂