Tavoitteet vuodelle 2016

Viime vuonna kirjoittelin vanhan blogini puolella juoksutavoitteita vuodelle 2015, koko postauksen löydät täältä. Nyt olen vihdoin ja viimein tarkastellut tavoitteitani ja arvioinut niiden onnistumista. Lisäksi olen pohtinut uusia tavoitteita tälle vuodelle.

Tässä tavoitteet, jotka listasin vuodelle 2015:

Haluan juosta vähintään kaksi maratonia, juosta uuden ennätyksen ja mahdollisesti alittaa myös 3:30 maratonilla – riippuen siitä, kuinka terveenä pysyn ja kuinka paljon pystyn treenaamaan.

Olin konkreettisissa tavoitteissani melko optimistinen, sillä uskoin yltäväni uuteen ennätykseen maratonilla. 3:36:xx Melbournessa tuntui niin helpolta, että uskoin kehitykseni jatkuvan samanlaisena. Ennätystä ei kuitenkaan tullut – tavoitteeseen ei siis päästy. Tällä hetkellä ennätyksen rikkominen ei tunnu lainkaan realistiselta tavoitteelta. Olen vasta Melbournen jälkeen käsittänyt, ettei kuntoni nouse enää yhtä hurjaa vauhtia kuin juoksutaipaleeni alussa. Kaksi maratonia tuli kuitenkin juostua, ja siitä olen erittäin tyytyväinen.

Haluan juosta vähintään yhden puolimaratonin ja parantaa vuoden 2013 ennätystäni sillä.

No tämän tavoitteen saavutin. Juoksin kaksi puolikasta ja rikoin ennätykseni kahteenkin otteeseen. Vaikka sinänsä odotin hieman parempia aikoja, ennätysten rikkominen on aina mukavaa.

Haluan osallistua useisiin juoksutapahtumiin vailla sen suurempia aikatavoitteita.

Osallistuin yhteen juoksukisaan spontaanisti vailla suuria tavoitteita. Silti siinäkin päädyin loppupeleissä sättimään omaa loppuaikaani. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta ensi vuonna aion petrata. Lisää kisoja, kiitos! Kisakynnykseni kuitenkin madaltui Vuosaarijuoksun ja vaikean Münchenin maratonin jälkeen huomattavasti – tajusin, ettei aina tarvitse tehdä ennätystään. Nyt, kun juoksukin tuntuu kivemmalta, uskallan varmaan osallistua kisoihin edellisiä vuosia enemmän.

Haluan juosta enemmän kuin viime vuonna.

Vuonna 2014 juoksin 2011 kilometriä – 2015 taas 2670. Tämä tuli siis ylitettyä reilusti, joskin määrä ei korvaa laatua.

Haluan säästyä rasitusvammoilta – siispä tavoitteenani on kiinnittää enemmän huomiota kehonhuoltoon.

Varsinaisilta rasitusvammoilta säästyttiin, mutta uutena riesana anemia. Kehonhuollon merkitys kolahti vasta loppuvuodesta – nyt aion jatkaa jooga- ja pilatestunteja.

Terve suhde ruokaan.

Vuosi sitten kirjoitin: Tätä asiaa on turha sen kummemmin ruveta avaamaan tässä yhteydessä, itselleni iso asia on edes koko tavoitteen ääneen julkistaminen. Paljon olen paininut ruoka-asioiden kanssa viime vuosina, osittain vatsaongelmieni ja osittain päänsisäisten juttujen takia, jotka aikoinaan ajoivat itseni lähestulkoon ortoreksian partaalle. Vuoden sisällä olen kuitenkin viimein tajunnut, kuinka merkittävä rooli ravinnolla on juoksussani – ja elämässäni muutenkin. Haluan korjata välini ruuan kanssa: oppia nauttimaan siitä ja löytää sen itselleni sopivan ruokavalion, joka myös tukee juoksemistani.
Haha, ravinnon merkitys juoksuun onkin suurempi kuin tuolloin vielä tajusinkaan. Jos olisin jo tammikuussa tajunnut tsekata myös ruuan rautapitoisuuden, vuodesta 2015 olisi saattanut tulla hyvinkin erilainen. Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa, että olen ottanut suuren harppauksen eteenpäin ruokavalioni suhteen. En ole enää rasva- tai kalorikammoinen samalla tavalla kuin vuosi sitten (se myös näkyy kropassa :D). En enää mieti niin paljon, mitä syön. Sinänsä siis ironista, että minulta diagnosoitiin anemia – luulin syöväni paremmin kuin viime vuonna. Ehkä vuosi 2016 onkin sitten vihdoinkin se todellinen oikean ruokavalion mahtivuosi?

Aikatavoitteiden hylkääminen.

Münchenin maratonilla lähestulkoon saavutin tämän tavoitteen. Tuntui mahtavalta saapua maaliin vaikean juoksun jälkeen. Mitään ei jäänyt hampaankoloon. Tavoiteaika on suhteutettava senhetkiseen kuntoon ja treenaamiseen. Tavoiteaikoja on hyvä olla, muttei välttämättä joka kisoissa.

 

Armollisuus itseä kohtaan.

Hienovaraista kehitystä tämän suhteen on jälleen tapahtunut. Etenkin loppuvuodesta olen oppinut antamaan itselleni armoa. Nyt tunnen olevani jo melko hyvässä tasapainossa treenaamisen ja levon kanssa ja hylännyt epäterveen väkisin treenaamisen ja itsensä piiskaamisen.

Kropan kuunteleminen ja juoksusta nauttiminen!

Aika ajoin onnistuinkin, mutta varsinaisesti vasta joulukuussa. Syksyllä juoksu oli vaikeaa. En nauttinut siitä, mutten myöskään suostunut kuuntelemaan kroppani signaaleja. Osittain epäonnistuin siis tämän(kin) tavoitteen saavuttamisessa.

Tavoitteeni viime vuodelle olivat toisaalta melko epärealistisia ja toisaalta myös melko suuria harppauksia. Olin vähän naiivi tavoitteideni suhteen. Jos olisin päässyt tavoitteeseeni kroppani kuuntelemisesta, olisin saattanut saavuttaa myös muut tavoitteet helpommin.

Vuodelle 2016 asetankin tavoitteet eri järjestyksessä. Mietin siis ensin juoksua tukevia tavoitteita, joiden avulla saatan saavuttaa varsinaiset konkreettiset juoksutavoitteeni.

1. Saan nostettua hemoglobiiniarvoni normaalille tasolle ja pidettyä ne siellä ruokavalion avulla
   Hemoglobiinin saan varmasti nostettua normaalille tasolle rautakuurin avulla. Varsinainen haaste on pitää arvot normaalina ruokavalion avulla – etenkin, kun en syö punaista lihaa. Olen jo nyt panostanut rautapitoiseen ruokavalioon ja syön vihersmoothieta lähestulkoon päivittäin.
2. Löydän mahalleni sopivan ruokavalion, joka myös tukee juoksuani
   Viime aikoina vatsani on taas osoittanut mieltään ja ollut kiukkuinen jatkuvasti, vaikka olen välttänyt ravintoa, joka sen tyypillisesti suututtaa. Olen vähän neuvoton vatsani kanssa tällä hetkellä. Sen kiukuttelussa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Onneksi olen pian menossa ottamaan uusia näytteitä labraan – jos vaikka niistä selviäisi jokin uusi syy vatsavaivoilleni eikä se olisikaan ruokavaliossa.
3. Syön enemmän oikeaa, terveellistä ruokaa ja vähemmän herkkuja
   Pääsin jo hiukan lähemmäs tätä tavoitetta viime vuonna, kun lisäsin huomattavasti lämpimiä ruokia päivääni (yhdessä vaiheessa söin lähestulkoon pelkkää puuroa, salaattia ja karkkia). Herkkujen vähentäminen sen sijaan ei onnistunut, joten viime vuonna sain rutkasti liikaa energiaa – suurin osa sokerista. Se näkyy myös kropassa, lihosin vuoden aikana n. 4 kg, mikä on aika paljon kokoiselleni naiselle. Sokeri ja ”ylimääräinen” paino vaikuttaa myös juoksuuni. Haluaisin päästä eroon sokerikoukusta ja oppia nauttimaan oikeasta ruuasta.
4. Juon enemmän vettä
   Niinkin pieni ja yksinkertainen asia kuin vedenjuonti unohtuu turhan usein – etenkin talvella. Välillä tajuan vasta illalla, etten ole juonut juuri lainkaan vettä koko päivänä. Aamullakin juon yleensä pelkästään kahvia, vaikka sen kaveriksi pitäisi ottaa vähintäänkin yksi lasi vettä. Yliopistolla vettä tulee kuitenkin hörpittyä rutiininomaisesti puoli litraa luentoa kohden. Pitäisi siirtää vesipullorutiini muihinkin tilanteisiin.
5. Pyrin käymään jooga- ja pilatestunneilla vähintään muutaman kerran kuukaudessa
   Joulukuussa päätin käyväni kerran viikossa joogassa ja kerran viikossa pilateksessa. Nyt kuitenkin olen huomannut, ettei tuntien sovittaminen kalenteriini olekaan niin helppoa mitä luulin. Siispä tein tavoitteesta hieman realistisemman. Pääasia, etten nyt juoksuhurmoksessa unohda näitä tärkeitä oheistreenejä.
6. Opettelen venyttelemään kotona ja hyödyntämään putkirullaa
   Vaikeaa määrittää mitään tarkkaa tavoitetta venyttelylle. Kunhan sen jaksaisi tehdä viikoittain – jotta tänäkin vuonna vältyttäisiin rasitusvammoilta ja kireiltä jaloilta.

   

7. Yritän saada tarpeeksi unta
   Unella on hirvittävä vaikutus siihen, miten jaksan treenata ja miten syön. Ja tietysti yleiseen terveyteen, vireyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin ylipäätään. Vatsakivut ja stressi valvottavat itseäni eniten. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii siis useampien pienien tavoitteiden saavuttamista. Pyrin esimerkiksi vähentämään kofeiinia, hoitamaan stressaavat asiat ajoissa ja välttämään ruutuaikaa ennen nukkumaanmenoa.
8. Suhtaudun treenaamiseeni vähemmän tiukkapipoisesti
   Vaikka asettaisin itselleni tavoitteen ja loisin treeniohjelman, jonka avulla saavutan sen, en ota liikaa paineita treeniohjelman saavuttamisesta. Jos treenaaminen ei tunnu hyvältä, en tee sitä väkisin. Haluan yhä nauttia juoksemisesta enkä missään nimessä tehdä siitä pakkopullaa. Treenin skippaaminen ei ole maailmanloppu: myös lepoa tarvitaan. Ja aina ei ole pakko noudattaa treeniohjelmaa – voi myös treenata välillä ihan pelkän fiiliksen pohjalta.
9. Kuuntelen kroppani signaaleja
   Tämä liittyy kohtaan 8. Ja oikeastaan moneen muuhunkin. Jos kroppa sanoo ei, on kuunneltava sitä ja selvitettävä, mistä on kyse. Viime vuonna epäonnistuin tässä. En kuunnellut kroppaani ja se johti anemiaan. Edellisvuonnakin epäonnistuin ja treenasin liian kovaa – se taas johti juoksijan polveen. Jospa tänä vuonna olisin jo oppinut kantapään kautta kuuntelemaan kroppaani ja toimimaan sen hyvinvoinnin eteen?
10. Juoksen enemmän ystävien kanssa
    Porukassa on kiva juosta. Sykkeetkin pysyvät aisoissa! Viime vuonna sain monia uusia juoksukavereita, joten nyt lenkkiseuraa vihdoinkin löytyy myös täältä Helsingistä 🙂 Olen käynyt juoksemassa myös Adidas-heimon kimppalenkeillä muutamaan otteeseen. Tänä vuonna olisi mahtavaa tavata lisää bloggaajia ja lukijoita yhteislenkin muodossa! Joku kimppalenkki olisi kiva järjestää – tai sitten ainakin osallistua taas esimerkiksi Hannan kimppalenkille 🙂

Tänä vuonna keskityn tavoitteissani erityisesti hyvinvointiini – en pelkästään treenaamiseni vaan myös ruokavalioni suhteen. Olen kuitenkin listannut myös konkreettisempia tavoitteita juoksun suhteen. Varsinaiset kisakohtaiset tavoitteet asetan kuitenkin aina olosuhteet huomioiden kunkin kisan lähestyessä – jos siis ylipäätään asetan niitä. Tässä kuitenkin yleisiä treeni- ja kisatavoitteitani vuodelle 2016:

1. Juoksen saman verran kuin viime vuonna
   Kilometrimäärällä ei nyt sinänsä ole väliä, mutta viime vuotisen määrän saavuttaminen tarkoittaisi sitä, että olen pysynyt terveenä ja pitänyt viikoittaiset juoksurutiinini. 2670 kilometrin saldo tulisi täyteen n. 51 kilometrillä viikossa.
2. Juoksen kaksi maratonia
   Sama tavoite jälleen – yksi maratoni keväällä ja yksi syksyllä. Aikatavoitteita en aseta, ainakaan tässä vaiheessa. En usko yltäväni ennätykseen maratonilla, mutta tavoitteena onkin enemmän siitä nauttiminen – München oli sen verran tuskaa, että tältä vuodelta odotan nautinnollisempia kisoja.
3. Juoksen vähintään kaksi puolikasta
   Puolikkaalle voisi mennä myös ilman sen suurempaa valmistautumista. Eräs tanskalainen ystäväni jo ehdotti, että juoksisimme puolikkaan jossain päin Eurooppaa yhdessä. Silloin tulisi juostua kevyemmin ja kisatunnelmasta nautiskellen.
4. Osallistun lyhyempien matkojen kisoihin
   Viime vuonna juoksin varttimaratonin, mutta tänä vuonna haluaisin osallistua useampiinkin lyhyemmän matkan kisoihin. Ajattelen niitä enemmänkin kovana treeninä. Esimerkiksi 5 km juoksu reipasta vauhtia voisi olla hyvä vauhtikestävyystreeni ja numerolappu rinnassa kova vauhti on paljon helpompi saavuttaa.
5. Rikon vähintään yhden ennätykseni
   Tämä tulee toivottavasti olemaan varttimaratoni. Olen melko pettynyt syksyn varttimaratoniini. Uskon, että tänä vuonna hemoglobiiniarvojen noustua saan parannettua varttimaratonini aikaa melko vaivattomasti.
6. Ennätys puolikkaalla
   En todellakaan ole varma, tulenko saavuttamaan ennätystä puolikkaalla. Mutta tämä on kuitenkin ehkä kauteni 2016 päätavoite, jos ihan konkreettisia kisatavoitteita mietitään. Ei tule olemaan helppoa missään nimessä, mutta olen toiveikas. Vielä on hyvin vaikeaa arvioida, mikä kuntoni tulee olemaan myöhemmin keväällä.
7. Vaihtelevia treenejä
   Viime vuonna vedin vielä kaikki treenini suunnilleen samoilla tehoilla. Nyt tavoitteena olisi ainakin kisojen lähestyessä juosta yksi VK-treeni, yksi pitkä lenkki sekä yksi kevyt lenkki viikossa. Viime vuonna kevyet lenkit, joilla sykkeet olisivat pysyneet 140 paikkeilla, jäivät kokonaan väliin. Tänä vuonna haluan juosta näitä kevyitä lenkkejä ympäri vuoden.
8. Osallistun polkujuoksutapahtumaan
   Viime vuonna innostuin polkujuoksusta taas vähän enemmän ja tänä vuonna haluan ehdottomasti osallistua ensimmäisiin polkujuoksukilpailuihini, vaikka sitten lyhyimmällä mahdollisella matkalla. Missä ja milloin – se selviää aikanaan.

Yleinen tavoitteeni ja ehkä jopa lupaukseni vuodelle 2016 on järkevän ajankäytön oppiminen. Tähän kuuluu esimerkiksi turhan television katselun välttäminen, asioiden hoitaminen ajoissa, some-ajan vähentäminen ja se, ettei kalenteria tarvitse aina bookata täyteen. Treenaamisen, ihmissuhteiden (treeni ei saa mennä läheisten edelle!) ja koulun sulava yhteensovittaminen on tämän vuoden haaste. Vielä em. tavoitteeni niihin ynnättynä vaatii todellakin muutoksia ajankäytössäni. Kaikkiin tavoitteisiin tuskin pääsen, mutten aio ottaa asiasta ylimääräistä stressiä – turhan stressaamisen vähentäminenkin on yksi hyvä tavoite itselleni 😉 Tavoitteet antavat suuntaviivoja tulevalle vuodelle ja jotain, mitä kohti pyrkiä. Tänä vuonna ne myös tukevat yleistä hyvinvointia ja terveellistä elämää, sekä henkisesti että fyysisesti.

Minkälaisia tavoitteita itselläsi on vuodelle 2016?