Teijon poluilla

Yleensä suuntaan poluille joko ”kotimetsääni” Salossa tai sitten jonkun muun järjestämälle kimppalenkille. Nyt Helsinki City Trailiin valmistautuessani olen päättänyt testata ihan uusia polkuja. En kuitenkaan halunnut ruveta suunnistamaan tuntemattomissa maastoissa kartan kanssa, joten haussa oli merkittyjä polkuja. Mistäpä muualta niitä löytyisikään paremmin kuin kansallispuistoista?

Suomessa on 39 luonnonsuojeltua kansallispuistoa. Kansallispuistot ovat jakautuneet melko tasaisesti ympäri Suomea, joten ihan hirveän pitkälle ei tarvitse ikinä ajaa. Salossa on ihan oma kansallispuistonsa – Teijolla, Perniössä. Teijo on itselleni tuttu paikka lähinnä Teijon laskettelukeskuksen takia: siellä tuli käytyä kertaalleen tänäkin vuonna. Ihan hävettää myöntää, että olen käynyt patikoimassa Teijolla vain pariin otteeseen ja nekin kerrat lapsuudessani. Polkujuoksemassa en ole käynyt koskaan. Vasta vähän aikaa sitten käsitin, että Teijollahan todella on merkattuja reittejä, jotka sopivat loistavasti polkujuoksuun.

Tein visiitin Teijolle lauantai-iltana syyskuun alkupuolella. Oli ollut poikkeuksellisen lämmin päivä – vielä illallakin pärjäsi hyvin shortseissa ja topissa. Hektisen työviikon jälkeen kaipasin rauhoittumista ja omaa aikaa. Kansallispuisto tarjosi siihen loistavat puitteet, vaikka aluksi näyttikin siltä, etten ihan yksin juoksemaan pääsisikään. Muut Teijolla vierailleet olivat kuitenkin jo tekemässä lähtöä, joten melko omassa rauhassa sain iltalenkkini kulkea.

Olin katsellut alustavasti erilaisia reittejä Teijon kansallispuiston nettisivuilta (Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta löytyy kattavasti tietoa eri kansallispuistoista sekä niiden palveluista ja reiteistä!). Tarjolla oli runsaasti erilaisia reittejä, joista suuri osa lähti Matildanjärven parkkialueelta – sinne siis suuntasin. En osannut valita reiteistä vain yhtä, joten päädyin kahteen eri reittiin.

Ensimmäinen, Jeturkaskin muinaispolku, kiersi lenkin Jeturkaskin pirunpellon kautta takaisin pysäköintialueelle. Reitti kulki enimmäkseen mäntymetsässä, mutta poikkesi myös korkealla kalliolla ja pienellä suolla. ”Polku” oli osittain niinkin hyväkuntoista, että soveltui myös esim. pyörätuolilla kuljettavaksi, mutta muuttui pirunpellon jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Kiva sinänsä, sillä se loi sitä autenttista polkujuoksufiilistä. Olinkin miettinyt, ovatko kansallispuistojen merkatut reitit enemmänkin pururadan tyyppisiä, helppokulkuisia kävelyreittejä kuin niitä ”oikeita” luonnonpolkuja – Karhunkierroksellakin polut muuttuivat ”oikeiksi” poluiksi vasta Pikku Karhunkierroksen jälkeen. Teijolla ainakin Jeturkaskin muinaispolku on suunniteltu sinänsä kätevästi, että kaikki halukkaat pääsevät vaivatta tutustumaan pirunpeltoon, minkä jälkeen maasto muuttuu metsämäisemmäksi. Kaikille jotakin!

4,6 kilometrin päätteeksi reitti palasi takaisin Matildanjärven parkkipaikalle. Reitin loppupätkällä oltiin tosiaan ylitetty pieni suo kapeita pitkospuita pitkin sekä kiivetty korkealle kalliolle (ja hetkeksi jopa eksytty reitiltä, heh!). Seuraavan päivän viikon pitkän lenkin takia otin tämän kansallispuistoseikkailun melko kevyesti ja kävelinkin aika ajoin – esimerkiksi jyrkät nousut kipusin suosiolla verkkaisesti välttääkseni maitohapot. Aikaakin oli siis kulunut jo ihan kiitettävästi, mutta halusin vielä ehdottomasti käydä ainakin katsomassa kaunista Matildanjärveä. Ajattelin hölkkäileväni Matildanjärven kierrosta kilometrin tai pari eteenpäin ja kääntyväni sitten takaisin. No, en arvatenkaan malttanut enää kääntyä ympäri vaan kiersin koko järven.

Matildanjärven kierros on pituudeltaan 5,5 kilometriä ja nimensä mukaisesti kulkee Matildanjärven ympäri. Reitti kulkee suureksi osaksi lähellä rantaa halki mäntymetsiköiden ja soiden. Pitkospuitakin saa kipittää aika paljon, mutta onneksi ne on pidetty hyvässä kunnossa. Reitin varrelta löytyy myös laavuja, keittokatoksia ja tulentekopaikkoja, joten tämä reitti sopii mainiosti myös retkeilyyn! Oli siinä reitin varrella pari telttaakin pistetty pystyyn.

Matildanjärveä kiertäessäni en olisi millään malttanut pysyä järveä kiertävällä reitillä. Polku haarautui useasti eri suuntiin: kyltit osoittivat reitin esim. laavulle tai toiselle parkkipaikalle. Lisäksi polulta pääsi usein tutkimaan pieniä saarekkeita, joihin johti söpöt pienet pitkospuut. Luonto oli älyttömän kaunista ja maasto juuri sopivaa polkujuoksulle: ei ihan niin juurakkoista, ettei olisi ehtinyt katsella ympärilleen.

Reitin loppupuolella polku muuttui yllättäen tieksi. Olin onneksi lukenut netistä, että reitin loppupätkä (n. 600 m) kuljetaankin tietä pitkin suloisten Mathildedalin kylän talojen ohi takaisin parkkialueelle. Ihan täyttä polkujuoksua ei siis tämäkään reitti ollut.

Vuoroin hölkkäillen ja kävellen (ja runsaasti kuvia napsien) sain kulutettua reilun kymmenen kilometrin matkaani n. puolisentoista tuntia. Ei mikään tehotreeni, mutta sitäkin mukavampi ja henkisen hyvinvointini kannalta todella tärkeä lenkki. Helsinki City Trailia ajatellen tämän lenkin tarkoituksena oli lähinnä totutella liikkumaan poluilla – pääasiassa kun kuitenkin juoksen ja kävelen sillä tasaisella, kovalla asfaltilla.

Teijolla riittäisi muitakin merkattuja reittejä, jotka soveltuisivat varmasti polkujuoksuun. Pitäisi ehdottomasti vierailla siellä useammin – onhan se sen verran helpon matkan päässä. Ehkä joskus jopa järjestän kimppalenkin Teijolla 😉

Onneksi kansallispuistoja on muuallakin – myös pääkaupunkiseudulla. Niille pääseminen ei tosin ole ihan piece of cake ilman autoa. Olen nyt käynyt pari kertaa Nuuksiossa – molemmat kerrat autokyydillä. Julkisilla matka kestäisi kotoani lähes kaksi tuntia yhteen suuntaan. Nuuksioon tosiaan pääsee bussilla, mutta ihan vaivatonta se ei ole.

Myös Nuuksiossa riittää polkuja, mutta omat visiittini ovat olleet tosi lyhyitä. Viime viikolla juoksimme Ruusun kanssa pari lyhyttä kierrosreittiä, jotka lähtivät Haukkalammen luontotuvalta. Nuuksioon täytyy mennä tutustumaan vielä paremmin – ehkä jonkun sellaisen seurassa, joka tuntee sen hyvin 🙂

Arvon tässä yhteydessä viimeisen ilmaisen osallistumisen parin viikon kuluttua juostavalle Helsinki City Trailille! Arvontaan voit osallistua jakamalla alapuolella (tai vaihtoehtoisesti Facebookissa/Instagramissa) omat kansallispuistokokemuksesi. Arvon kommentoineiden keskuudesta ensi viikon jälkeen yhden voittajan – aikaa on siis ensi viikon sunnuntaihin 9.10. saakka! 🙂